Ero sivun ”Curium” versioiden välillä

42 merkkiä lisätty ,  14 vuotta sitten
Kyllä alkuaineen latinankielinen nimikin kannattaa mainita (vaikka se josku saattaa ollakin sama), koska se on sen yleismaallinen nimi ja siitä on tullut sen kemiallinen merkki.
p (Botti lisäsi: jbo:jinmrkuri)
(Kyllä alkuaineen latinankielinen nimikin kannattaa mainita (vaikka se josku saattaa ollakin sama), koska se on sen yleismaallinen nimi ja siitä on tullut sen kemiallinen merkki.)
}}
 
'''Curium''' ({{k-la|''curium''}}) on synteettinen [[alkuaine]], jonka symboli[[kemiallinen merkki]] on '''Cm''' ja järjestysluku on 96. Curium on erittäin [[Radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 [[Kelvin|K]] (1340 [[Celsius|C]]) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C).
Curium on erittäin [[Radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] alkuaine, jonka tiheys on 13,5 g/cm3. Sulamispiste on 1613 [[Kelvin|K]] (1340 [[Celsius|C]]) ja kiehumispiste on 3383 K (3110 C).
 
Curium-242 [[isotooppi]] on käyttökelpoinen kannettavana energianlähteenä, koska se voi synnyttää 2 [[watti]]a grammaa kohti lämpöenergiaa. Sitä käytetään [[Sydämentahdistin|sydämentahdistimissa]], navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa.
Curiumin syntetisoivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, R.A. James, L.O. Morgan ja A. Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan [[plutonium]]ia heliumioneilla. Nimen curium sai [[Marie Curie|Marie]] ja [[Pierre Curie]]sta.
 
== Aiheesta muualla ==
*[http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/96.html Helsingin Sanomien juttu curiumista]
 
[[Luokka:Alkuaineet]]
 
3 066

muokkausta