Ero sivun ”J. E. Salomaa” versioiden välillä

'''Jalmari Edward Salomaa''', vuoteen 1906 Grönholm, ([[19. huhtikuuta]] [[1891]], [[Lieto]]–[[1960]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[filosofi]] ja [[Turun yliopisto]]n [[professori]]. Filosofian professuuria Salomaa hoiti vuosina [[1931]]-[[1958]] ja sen ohella [[kasvatustiede|kasvatustieteen]] ja [[psykologia]]n niin sanottuja rinnakkaisprofessuureja vuoteen [[1955]] saakka. Filosofina Salomaa korosti oman filosofisen vakaumuksen muodostamista. [[Kasvatusfilosofia]]ssaan hän korosti [[auktoriteetti|auktoriteeteista]] vapaata [[persoonallisuus|persoonallisuutta]].

 

 

Jalmari syntyi Liedon pitäjän Ankan kylään pientilallinen Gustaf Edvard Grönholmin ja nahkurin tytär Vendla Sofia Stackelbergin pojaksi. Äiti kuoli Jalmarin ollessa vähän yli vuoden ikäinen. Käännekohdaksi lapsen elämässä muodostui 8-vuotiaana saatu pesti kesäpaimeneksi Väljään. Asumaton Väljä oli tunnettu kummituksista ja noidista. Jalmari katsoi paremmaksi karata [[Turku]]un isoäitinsä luo.

Turussa Jalmari pääsi kouluun ja hänestä tuli sukunsa ensimmäinen [[kansakoulu]]n käynyt. Opintie jatkui [[Turun Reaalilyseo]]ssa vapaaoppilaana vuonna [[1904]] ja syksyllä [[1910]] Salomaa kirjoittautui [[Helsingin yliopisto]]on.

 

 

Salomaa valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan yleinen historia. Hänen laudatur-työnsä aiheena oli [[Karl Lamprecht]]in innoittama ''Kirkkovaltion synty''. Jo ensimmäisessä tutkielmassaan Salomaalla oli teoreettinen lähtökohta: tutkimustuloksenaan hän esitti, että [[kirkkovaltio]]n synty määrittyy sen mukaan miten ’valtio’ määritellään.

Suomessa Salomaa jatkoi “kriitillis-vertailevaa“ filosofianhistoriallista työtä Schopenhauerin ja von Hartmanin parissa. [[Väitöskirja]] valmistui vuonna [[1918]] pääosin [[Leipzig]]in [[antikvariaatti|antikvariaateista]] kerätystä kirjallisuudesta.

== Teoksia ==