Ero sivun ”Arvokonservatismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Konservatismi}}
{{Kristillisdemokratia}}
'''Arvokonservatismi''' on [[
== Sisältö ==
Arvokonservatiiviseen konsensukseen sisältyy laaja-alainen näkemys kysymyksistä avioliiton määritykseen, abortin saatavuuteen, pornografiaan, kouluopetuksen sisältöön, päihteiden käyttöön ja seksuaaliseen kanssakäymiseeen. Perinteisesti Yhdysvalloissa liittovaltion lainsäädäntö on heijastellut näitä näkemyksiä. Laajemmin arvokonservatismi yhdistyy [[kulttuurikonservatismi]]n tavoitteisiin vapaasta markkinataloudesta ja heikosta keskusvallasta.<ref name="r108"/> Arvokonservatiivit ovat hakeneet ohjeensa omien uskontraditioidensa ilmoituksellisista teksteistä ja perustaneet lainsäädännön niiden muuttumattomiin ja absoluuttisiin totuusväittämiin.<ref name="r109">Ruotsila 2018, s. 109</ref> Arvokonservatiivit saattavat uskoa, että yhteiskunta rakentuu hauraalle ihmissuhteiden verkostolle, jota on ylläpidettävä velvollisuuksien, perinteisten arvojen ja vakiintuneiden instituutioiden avulla.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Political Ideologies: An Introduction | Julkaisija = Palgrave Macmillan | Vuosi = 2017 | Tekijä = Andrew Heywood | Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = 978-1-137-60604-4 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>{{Lähde tarkemmin|Sivunumero}}
== Historia ==
Vuonna 2015 noin neljännes (25 %) suomalaisista arveli olevansa arvokonservatiiveja. Tuolloin tehdyn kyselyn mukaan 36 prosenttia [[Perussuomalaiset|perussuomalaisten]], 36 prosenttia [[Suomen keskusta|keskustalaisten]] ja 36 prosenttia [[Kansallinen kokoomus|kokoomuslaisten]] kannattajista määrittelivät itsensä arvokonservatismin kannattajiksi. Eniten arvokonservatiiveiksi itseään määritteleviä löytyi näiden suomalaisten puolueiden kannattajista. Arvokonservatiivisuus on yleisempää ikääntyneillä.<ref name="kaks" />▼
Ennen 1960-luvun kullttuurista mullistusta arvokonservatiiviset kysymyksenasettelut eivät olleet ajankohtaisia, eikä konservatiiveilla ollut varsinaista tarvetta kampanjoida niiden puolesta.<ref name="r107">Ruotsila 2018, s. 107</ref> 1960-luvulla arvokonservatismi tuli tunnetuksi eritysesti [[kristillinen oikeisto|kristillisen uusoikeiston]] nousussa yhteiskuntakeskustelun ytimeen. Tämä arvokonservatismin muoto oli yksi muoto laajemmasta kulttuurikonservatiivisesta liikehdinnästä. Arvokonservatismi liittyi osaksi [[uusoikeisto]]a, jotka olivat uuskonservatiivisen liikkeen vanhoja aktivisteja.<ref name="r108"/>
=== 1960-luvun kulttuurinen repeämä ===
1960-luvulla Yhdysvalloissa koettiin radikaali kulttuurinen repeämä ja tästä lähtien Yhdysvalloissa on käyty yhtäjaksoista [[kulttuurisota]]a amerikkalaisuuden olemuksesta sekä siihen liittyvistä lainsäädännöllisistä ja institutionaalisista järjestelyistä. Perinteisiin moraaliarvoihin uskovat ja vapaata markkinataloutta puolustavat arvokonservatiivit muodostivat yhden puolen arvoliberaaleja ja arvorelativisteja sekä vapaata markkinataloutta kritisoivia, vahvaa sosiaalipoliittista valtiota kannattavia vastaan.<ref name="r109"/> Konservatiivisten amerikkalaisten tyytymättömyys kasvoi vuosi vuodelta 1960-luvulla ja 1970-luvuilla tapahtuneeseen kulttuuriseen, juridiseen ja sisä- ja ulkopoliittiseen myllerrykseen, joka oli erittäin nopeaa, kaikenkattavaa ja syvällistä. Suuressa osassa kansakuntaa koettiin, että oma maa ja amerikkalainen elämäntapa olivat äärimmäisen uhattuja.<ref name="r115">Ruotsila 2018, s. 115</ref>
[[Yhdysvaltain korkein oikeus]] teki itsestään kulttuurivallankumouksellisen muutoksentekijän rawlsilaisen liberalismin teorian ja progressiivisen juridiikan mukaisesti. Perustuslakia katsottiin ajassa eläväksi dokumentiksi ja tuomarit julistautuivat yhteiskunnallis-eettisen konsensuksen tulkitsijoiksi. Korkein oikeus kielsi vuosien 1962–1963 [[Engel v. Vitale]]-, [[Abington v. Schempp]] ja [[Murray v. Curlett]]-päätöksissä koulujen aamuhartaudet, rukoushetket ja kaikki Raamatun tekstien koulussa opiskelemiset. [[Epperson v. Arkansas]] (1968) kielsi estämästä evoluutioteorian opettamista ja [[Lemon v. Kurtzman]] (1971) loi uuden kolmikohtaisen kriteeristön, joka edellytti jokaiselta lailta sekä täysi sekulaarista tulosta että puhtaasti sekulaarista tarkoitusta. Päätös lisäksi kielsi valtiovaltaa ryhtymästä liialliseen keskinäissuhteeseen uskontojen kanssa eikä valtio saanut tästä lähtien avustaa tai tukea, suoraan tai välillisesti, mitään tiettyä uskontokuntaa tai uskonnollisuutta.<ref name="r111">Ruotsila 2018, s. 111</ref>
[[Griswold v. Connecticut]] (1965) ja [[Roe vastaan Wade]] (1973) puolestaan julistivat ehkäisyn, abortin ja ulkoaviolliset seksisuhteet jokaisen naisen loukkaamattomiksi perustulaillisiksi oikeuksiksi, joihin kukaan saanut puuttua. Samalla päätökset takasivat pornografisen aineiston levittämisen vapauden. Samoina vuosina kumottiin useimmat kommunistien solutustyötä estämään pyrkineet lait, taattiin rikoksista syytetyille alaaja suoja, kiellettiin opettajia rankaisemasta huonokäytöksisiä oppilaita ja julistettiin sosiaalietuudet kuuluvukasi myös laittomasti maassa oleskeleville siirtolaisille.<ref name="r111"/>
Vuoden 1972 [[Gooding v. Wilson]] kumosi vielä kaikki lait säädyttömän ja epäjärjestystä aiheuttavan puheen rajoittamiseksi sekä [[Papachito v. City of Jacksonville]] lait kerjäämisen, irtolaisuuden ja joutilaisuuden kieltämiseksi. Käänteentekevä oli myös [[Green v. Connallly]] (1972), joka antoi liitovaltion verovirastolle oikeuden poistaa konservatiivistilta herätyskristillisiltä uskontokunnilta ja niiden oppilaitoksilta, radioasemilta järjestöiltä verovapauden. [[John F. Kennedy]] määräsi IRS:n raportoimaan konservatiivisten järjestöjen toiminnasta ja IRS määrättiin raporttien pohjalta toistuviin verotarkastuksiin ja verovapausstatuksen poistamisiin.<ref name="r112">Ruotsila 2018, s. 112</ref>
=== Sydänmaiden vastareaktio ===
Arvokonservatiivien vastareaktio syntyi ruohonjuuritason kansalaisliikehdintänä joka kohdistui kansan syvien rivien nousuna liittovaltiota, Korkeinta oikeutta ja mediaa hallinneiden sekulaaristen liberaalien ylivaltapyrkimyksiä vastaan. Ensimmäisinä liikkeelle lähtivä konservatiiviset herätyskristityt. Varsin pian, kun Korkein oikeus oli kieltänyt hartaus- ja rukoushetket ja Raamatun lukemisen kouluissa, he alkoivat kerääntyä protestoimaan kristillisen Amerikan tuhoa sekä yleistä tapainturmelkusta sekä kansakunnan moraalista alasajoa ja taantumista. Liikehdinnästä otti vetovastuun [[Carl McIntire]]n ACCC, joka järjesti mielenosoituksiasekä ''Project America''-vetoomuksen perustuslain muutammiseksi. Vetoomus keräsi vuoteen 1964 mennessä lähes kaksi miljoonaa allekirjoitusta.<ref name="r118">Ruotsila 2018, s. 118</ref>
== Kannatus ==
▲Vuonna 2015 noin neljännes (25 %) suomalaisista arveli olevansa arvokonservatiiveja. Tuolloin tehdyn kyselyn mukaan 36 prosenttia [[Perussuomalaiset|perussuomalaisten]], 36 prosenttia [[Suomen keskusta|keskustalaisten]] ja 36 prosenttia [[Kansallinen kokoomus|kokoomuslaisten]] kannattajista määrittelivät itsensä arvokonservatismin kannattajiksi. Eniten arvokonservatiiveiksi itseään määritteleviä löytyi näiden suomalaisten puolueiden kannattajista. Arvokonservatiivisuus on yleisempää ikääntyneillä.<ref name="kaks">{{Verkkoviite | Osoite = https://kaks.fi/sites/default/files/Puolueet%20vasemmisto-oikeisto%20ja%20arvoliberaali%20%E2%80%93konservatiivi%20-janoilla.pdf | Nimeke = Puolueet vasemmisto−oikeisto ja arvoliberaali–konservatiivi -janoilla | Ajankohta = 29.3.2015 | Julkaisu = kaks.fi | Viitattu = 17.05.2018 | arkisto = https://web.archive.org/web/20180517172057/https://kaks.fi/sites/default/files/Puolueet%20vasemmisto-oikeisto%20ja%20arvoliberaali%20%E2%80%93konservatiivi%20-janoilla.pdf | arkistoitu = 17.5.2018 }}</ref>
Myös Isossa-Britanniassa ikääntyneemmät ovat tavallisesti arvokonservatiiveja. Vuoden 1997 vaaleissa 42 prosenttia 80-vuotiaista äänesti konservatiiveja. Ison-Britannian äänestystuloksista pystytään päättelemään, että arvokonservatismin kannatus kasvaa iän myötä. Nuoret äänestävät [[Arvoliberalismi|arvoliberaaleja]], mutta tarkastelemalla vaaleja vuodesta 1964 äänestäjien kanta on muuttunut enemmän arvokonservatiiviseksi iän myötä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.theguardian.com/commentisfree/2015/nov/03/do-we-become-more-conservative-with-age-young-old-politics | Nimeke = Do we really become more conservative with age? | Tekijä = Tilley, James | Ajankohta = 3.11.2015 | Julkaisu = The Guardian | Viitattu = 17.05.2018}}</ref>
Yhdysvalloissa arvokonservatiivit äänestävät yleensä [[republikaaninen puolue|republikaanista puoluetta]], jonka kannattajiin lukeutuu [[kristillinen
Yhdysvalloissa arvokonservatiivisen [[Katolilaisuus|katolilaisuuden]] kannattaja vastustaa [[abortti]]a.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.catholicsforchoice.org/issues_publications/the-myth-of-the-conservative-catholic-are-church-going-catholics-really-conservative/ | Nimeke = Conscience Magazine, Polling/Catholics & Choice | Tekijä = Miller, Patricia | Ajankohta = 2001 | Julkaisu = Catholics For Choice | Viitattu = 17.05.2018}}</ref>
== Vastustus ==
Liberaalin [[John Rawls|rawlsilaisen]] näkemyksen mukaan uskonto ja uskoon pohjautuvat arvot olivat määritelmällisesti epätoivottuja ja siksi ne tuli supistaa vain uskontokuntien ja uskovien yksityiselämän asioiksi. Kaiken valtiollisen toiminnan tuli rawlsilaisten mukaan pohjata vain sekulaarisiin, järkiperäisiin tehtävänasetteluihin ja tähdätä ainoastaan aineellisen hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen. Tästä näkemyksestä väitettiin olevan konsensus ja kaikki sitä haastaneet määrittyivät [[äärioikeisto]]laisiksi tai antidemokraattisiksi. Tämän näkemyksen mukaan arvokonservatismille ei tullut antaa mitään roolia modernin moniarvoisen kansakunnan julkisessa elämässä.<ref name="r110">Ruotsila 2018, s. 110</ref>
== Katso myös ==
| |||