Ero sivun ”Viihdekirjallisuus” versioiden välillä

'''Viihdekirjallisuus''', myös '''populaarikirjallisuus''' on kirjallisuutta, joka pyrkii tavoittamaan monia lukijoita ja [[Viihde|viihdyttämään]].<ref name="cd-facta">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = CD-Facta | Vuosi = 1998 | Kappale = viihdekirjallisuus | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-23152-5 | Tiedostomuoto = cd }}</ref> Perinteisesti ajanvietekirjallisuus on jaettu rakkauskertomuksiin, seikkailu- ja jännityskertomuksiin sekä huumoriin. Kaikista näistä muodoista haetaan siirtymistä todellisuudesta unelmiin sekä hetken huvia. Ero taide- ja viihdekirjallisuuden välillä on kuitenkin liukuva.<ref name="Cronvall">Cronvall, Emilia: Käännetty naistenromaani uuden ja vanhan risteyksessä. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Riikonen, H. K. (päätoim.) | Nimeke=Suomennoskirjallisuuden historia 1 | Sivu=357 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2007 | TunnisteIsbn=ISBN 978-951-746-889-3}}</ref> Viihdekirjallisuuden piiriin on luettu etenkin jännitysviihde ja [[rakkausromaani]]t sekä viihteelliset [[Historiallinen romaani|historialliset romaanit]].<ref name="cd-facta"/>

Nykyajan viihdekirjallisuus alkoi saada muotoaan 1700-luvun [[Goottilainen romaani|goottilaisessa romaanissa]], jonka aineksina olivat erotiikka, mystiikka, kauhu ja jännitys.<ref Tästäname="cd-facta"/> versoivatTunnetuimpia [[kauhukirjallisuus]],goottilaisen jossakauhun goottilaisiakirjoittajia aineksia on jäljellä runsaimmin, jännitysviihde jaolivat [[rakkausromaaniAnn Radcliffe]]t. Viihteellisetja [[Historiallinen romaani|historiallisetHorace romaanitWalpole]] ovat suosiossa, samoin osa tuon ajan [[Tieteiskirjallisuus|tieteiskirjallisuudesta]] katsotaan viihteeksi.<ref name="cd-facta" /> Englannissa luotiin jo 1700-luvulla tehokas kirjojen levitysjärjestelmä. Siihen kuuluivat vuosimaksulla toimivat kiertävät kirjastot ja kirjojen kotiinkannosta huolehtineet kolptöörit[[kolportööri]]t. Perustettiin myös aikakauslehdistöä. 1700-luvun loppupuoli olikin suuren lukuinnostuksen ja kirjallisuuden lisääntymisen aikaa. Romaanit olivat monisatasivuisia ja niitä julkaistiin usein jatkokertomuksina. <ref name="oe">{{kirjaviite|Nimeke=Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous)|Vuosi=1981|Sivu=7856–7858, art. viihdekirjallisuus| Selite = |Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-06271-9}}</ref>

Jo 1800-luvulla jännitysviihde jakautui [[Rikoskirjallisuus|rikosromaaneihin]], ja [[Villi länsi|villin lännen]] tarinoihin, joita leimaa mennyt kulta-aika ja selkeä käsitys miehuudesta. Myös kauhuromaanit yleistyivät, ja niiden tunnetuimpia kirjoittajia olivat [[Ann Radcliffe]] ja [[Horace Walpole]]. Tänä aikana syntyi selvä jako “ylemmän” ja “alemman” viihteen välille. Ylempään kuuluivat muun muassa historialliset viihderomaanit.<ref name="oe" /> [[Sotakirjallisuus|Sotaromaanit]] alkoivat yleistyä toisen maailmansodan jälkeen.<ref name="cd-facta" /> Osa [[kauhukirjallisuus|kauhu]]- ja [[Tieteiskirjallisuus|tieteiskirjallisuudesta]] on katsottu viihteeksi.<ref name="cd-facta"/>

* {{Kirjaviite | Tekijä=Nummelin, Juri | Nimeke=Sotaa, sutinaa, seikkailuja. Suomalaisesta kioskikirjallisuudesta | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Avain | Vuosi=2014 | TunnisteIsbn=ISBN 978-952-304-020-5}}

[[Luokka:ViihdeViihdekirjallisuus|*]]