Ero sivun ”Kristillinen oikeisto” versioiden välillä

1970-luvun lopulla evankelisen liikkeen johtajat kokosivat oma-aloitteisesti poliittista voimaa. Vuoden 1975 jälkeen perustettiin evankelisia ja uusoikeistoa yhdistävät [[Christian Freedom Foundation]] ja [[Intercessors for America]], helluntailaisia rekrytoiva [[Christian Voice]], yhteistyöverkostoja eri kirkkokuntien välille luova [[Religious Roundtable]] ja lopulta merkittävin eli [[Moraalinen enemmistö]].<ref name="r111">Ruotsila 2008, s. 111</Ref>

 

 

Demokraattipuolue ei ollut kiinnostunut toiminnasta fundamentalistipastoreiden suuntaan eikä eteläiseen baptistikonventioon kuulunut presidentti [[Jimmy Carter]] hyväksynyt kristillisen oikeiston perusajatuksia. Moraalinen enemmistö etsi poliittista tukea republikaanisesta puolueesta. [[Jerry Falwell]] ja [[Tim LaHaye]] pitivät tätä suorastaan välttämätöntä, sillä he olivat vakuuttuneita siitä, että Carter edusti epä- ja antikristillistä politikkaa. Vuoden 1980 presidentinvaaleihin Moraalinen enemmistö organisoitui republikaanisena järjestönä.<ref name="r112"/>