Ero sivun ”Kristillinen oikeisto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 17:
Kristillisestä oikeistosta tuli järjestäytyessään uusoikeiston suurin ja poliittisesti aktiivisin valtakeskittymä. Kaikkien kirkkokuntien konservatiivset seurakuntalaiset alkoivat spontaanisti perustaa toisistaan irrallisia paikallistason pienryhmiä, jotka kävivät aggressiiviseen taistoon ajan henkeä ja sen levittäjiä vastaan. Ensimmäisessä vaiheessaan kristillinen vastarinta keskittyi vastustamaan feminismiä, aborttia ja vapaata seksiä, puolustamaan kristillistä itseilmaisua ja kasvatusta sekä vahvistamaan antikommunismia. Valtakunnallisesti toiminta organisoitui myöhemmin.<ref name="r102"/>
Kristillinen uusoikeisto toimi erityisesti aborttia, seksivalistusta ja aborttia vastaan. Lisäksi useat evankeliset järjesöt kampanjoivat elokuvien ja televisio-ohjelmien sisällön puhdistamiseksi. Monet järjestöt arvostelivat homoseksuaalisuutta sekä puolustivat kristillisiä kouluja, collegeita ja yliopistoja.<ref name="r109">Ruotsila
[[Christian Legal Defence and Education Fund]], [[National Christian Action Coalition]] ja [[Citizens for Excellence in Education]] tavoittelivat lakeja, jotka olisivat poistaneet liittovaltion byrokraateilta oikeuden puuttua kristillisten opinahjojen verovapauteen ja opetuksen sisältöön. [[Coalition for the First Amendment]] ja [[Coalition for Religious Freedom]] kampanjoivat koulujen aamunavausten ja vapaaehtoisten rukoushetkien palauttamiseksi. [[Home School Legal Defence Association]] taisteli kristillisen kotiopetusliikkeen puolesta. [[Traditional Values
Evankeliset ja separatistit toimivat jaktuvasti myös kommunismia vastaan. Tätä jatkoivat [[Carl McIntire]], [[Fred Schwarz]], [[Billy James Hargis]], [[Eagle Forum]] sekä monet evankeliset naisjärjestöt. Liikehdintään osallistuivat myös monet epäpoliittiset separatistipastorit.<ref name="r109"/>
==== Moraalinen enemmistö ja liittyminen republikaanisen puolueen yhteyteen ====
1970-luvun lopulla evankelisen liikkeen johtajat kokosivat oma-aloitteisesti poliittista voimaa. Vuoden 1975 jälkeen perustettiin evankelisia ja uusoikeistoa yhdistävät [[Christian Freedom Foundation]] ja [[Intercessors for America]], helluntailaisia rekrytoiva [[Christian Voice]], yhteistyöverkostoja eri kirkkokuntien välille luova [[Religious Roundtable]] ja lopulta merkittävin eli [[Moraalinen enemmistö]].<ref name="r111">Ruotsila 2008, s. 111</Ref>
Moraalisen enemmistön juuret olivat fundamnetalistilikkeessä ja [[Jerry Falwell]]in päätös siirtyä päivänpolitiikkaan ilmensi fundamentalismin uutta poliittisuutta. Moraalisessa enemmistössä oli suuri määrä [[Eteläinen baptistikonventio|Eteläisen baptistikonvention]] pappeja, jotka olivat pitäytyneet aikaisemmin tiukasti erossa politiikasta. Eteläisen baptistikonvention uusi johto piti tuolloin välttämätöntä hakea muutosta maan tilanteeseen.<ref name="r112">Ruotsila 2008, s. 112</Ref>
Demokraattipuolue ei ollut kiinnostunut toiminnasta fundamentalistipastoreiden suuntaan eikä eteläiseen baptistikonventioon kuulunut presidentti [[Jimmy Carter]] hyväksynyt kristllisen oikeiston perusajatuksia. Moraalinen enemmistö etsi poliittista tukea republikaanisesta puolueesta. [[Jerry Falwell]] ja [[Tim LaHaye]] pitivät tätä suorastaan välttämätöntä, sillä he olivat vakuuttuneita siitä, että Carter edusti epä- ja antikristillistä politikkaa. Vuoden 1980 presidentinvaaleihin Moraalinen enemmistö organisoitui republikaanisena järjestönä.<ref name="r112"/>
== Politiikka ==
| |||