Ero sivun ”Hieronta” versioiden välillä

'''Hieronta''' pohjautuu potilaan huolelliseen [[Anamneesi (lääketiede)|anamneesiin]] haastattelun, inspektion{{selvennä|21.2.2023}}, palpoinnin{{selvennä|21.2.2023}} ja nivelten liikeratojen tutkimisen avulla. Hieronnan perusotteita ovat sively, hankaus, pusertelu, täristys ja ravistelu sekä taputtelut. Erikoistekniikoita ovat mm.muun muassa vipuvarsihieronta{{selvennä|21.2.2023}} ja poikittaishieronta{{selvennä|21.2.2023}} sekä fasciatekniikat{{selvennä|21.2.2023}}. Esihoitona voidaan käyttää esim.esimerkiksi kylmä- tai lämpöhoitoja. Hyvä anatomian (luusto, hermosto, lymfanestekierto, lihaksisto, nivelet) tuntemus on välttämätöntä hierontatyössä. Hierontaan kuuluu myös potilaan ohjaus ja neuvonta sekä käynnin dokumentointi sekäja salassapitovelvollisuus. Tieteellistä näyttöä hieronnan vaikuttavuudesta on mm.muun muassa subakuutin{{selvennä|21.2.2023}} ja akuutin selkäkipupotilaan hoidossa yhdistettynä terapeuttiseen harjoitteluun ja ohjaukseen.

Koulutettu hieroja on nimikesuojattu, jajoten sitä saa Suomessa käyttää vain näyttötutkinnon hyväksytyn suorittamisen ja [[Valvira|Valviran]] hyväksynnän jälkeen. Tällöin on oikeutettu myös potilasvakuutuksen käyttämiseen sekä ammatinharjoittamiseen arvonlisäverovapaasti.