Ero sivun ”Van der Waalsin voima” versioiden välillä

Atomien ja molekyylien sisäinen elektronitiheys ei ole vakaa, vaan ”lainehtii” satunnaisesti puolelta toiselle. Näin syntyy spontaaneja sähködipoleja, jotka [[induktioinfluenssi|indusoivat]] vastakkaisen [[kenttä (fysiikka)|kentän]] viereisiin molekyyleihin aiheuttaen [[vetovoima]]n. Satunnaisuuden takia kaikilla aineilla on van der Waalsin voimia, joten mikään aine ei voi olla todellinen [[ideaalikaasu]]. Van der Waalsin voimat muun muassa pitävät nesteheliumin kasassa, ja öljyjen märkyys ja [[alkaanimuovi]]en kiinteys johtuvat nimenomaan näistä voimista. Perinteistä hetkellisiin dipoleihin perustuvaa selitystä on kuitenkin sittemmin myös kritisoitu.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=A. J. Stone|Nimeke=The theory of intermolecular forces|Vuosi=2016|Julkaisupaikka=Oxford|Tunniste=971558907|Isbn=978-0-19-878915-4, 0-19-878915-7|www=https://www.worldcat.org/oclc/971558907|Viitattu=2022-01-06}}</ref>