Ero sivun ”Paul Pelliot” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 4:
 
==Tutkimusretki==
Pelliotin retkikunta lähti [[Pariisi]]sta [[17. kesäkuuta]] [[1906]]. Kolmen miehen seurue matkusti [[Kiinan Turkestan]]iin rautateitse [[Moskova]]n ja [[Taškent]]in kautta. Ryhmä saapui [[KašgarKashgar]]iin elokuun lopussa ja asui venäläisen kenraalikonsulin luona. Pelliot ihastutti paikallisia kiinalaisia viranomaisia sujuvalla kiinan kielellään ja ryhmä sai aiemmin vaikeasti saatavissa olleita tarvikkeita, kuten [[jurtta|jurttia]]. KašgaristaKashgarista ryhmä siirtyi [[KuqaKutsha]]an, josta Pelliot löysi kadonneella [[tokaarilaiset kielet|tokaarilaisella kielellä]] kirjoitettuja tekstejä. Ne käänsi myöhemmin [[Sylvain Levi]], Pelliotin entinen opettaja. Seuraava etappi oli [[Ürümqi]], jossa ryhmä tapasi boksarikapinan johtajan karkoitetun veljen.
 
Retken päätepiste oli [[Dunhuang]]. Siellä Pelliot pääsi apotti Wangin salaiseen kirjastoon [[Mogao-luolat|Mogao-luolissa]], joka sisälsi valtavan kokoelman vuosien 406-1002 väliin ajoitettuja tekstejä. Kuten jurttien tapauksessa, on uskottu että Pelliotin sujuva kiinan taito auttoi tässä. Tutkittuaan tekstejä kolme viikkoa usein tuhannen käärön päivävauhdilla, Pelliot suostutteli Wangin myymään hänelle kokoelman tärkeimmiksi katsomiaan. Wang joka halusi jatkaa luostarin kunnostusta, suostui myymään tekstit halpaan hintaan. Vaikka Pelliotin kokoelma oli huomattavasti suppeampi kuin kirjaston alun perin keksineen [[Sir Aurel Stein]]in aiemmin viemä, osoittautui se tieteellisesti arvokkaammaksi. Stein ei osannut kiinaa ja valitsi kääröt summittain, jolloin mukaan tuli useita vähempiarvoisia ja kaksoiskappaleita, kun taas Pelliot pystyi asiantuntijana valikoimaan vain arvokkaimmat.