Ero sivun ”Robert Ley” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 13:
Syyskuussa [[1930]] Ley valittiin Saksan valtiopäiville Kölnin-Aachenin vaalipiiristä. Hän piti valtiopäivämandaattinsa itsellään aina valtakunnan hajoamiseen keväälle [[1945]]. Tämä toi Leyn asemaan selvän sosiaalisen nousun. Syksyllä [[1931]] Hitler nimitti hänet myös Puoluejärjestön valtakunnantarkastajaksi. Tämä oli erittäin huomattava ja vaikutusvaltainen puoluevirka. [[Gregor Strasser]]in erottua tehtävästään 8. joulukuuta [[1932]] Hitler nimitti hänet tämän seuraajaksi Kansallissosialistisen puolueen valtakunnanjärjestöjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan saanut edeltäjänsä valtuuksia, minkä johdosta Ley alkoi aktiivisesti lisätä omaa vaikutusvaltaansa puolueen sisällä. Hän halusi saavuttaa kontrollin puolueen järjestöpolitiikasta, koulutuksesta ja henkilöstöpolitiikasta. Hänen onnistuikin saada itselleen vastuu Nünrbergin puoluepäivien järjestelyistä. Samoin hänen johdettavakseen tulivat puolueen eliittikoulut, "Ordensburgit". [[II maailmansota|II maailmansodan]] aikana hänen vastuulleen annettiin myös valtakunnallinen asunto-ohjelma.
==Saksan työväenrintaman johdossa==
Kansallissosialistien noustua valtaan tammikuussa [[1933]] Robert Leystä tuli myös "Saksalaisen työn suojelukomitean" (''Aktionskomitee zum Schutz der Deutschen Arbeit'') johtaja. Tämän tehtävänä oli murskata [[ammattiliitto|ammattiliittojen]] valta. Kun Saksan ammattiliitot oli virallisesti lakkautettu 2. toukokuuta 1933, muodostettiin suojelukomiteasta 10. toukokuuta 1933 Saksalainen työväenrintama, [[Deutsche Arbeitsfront]], jonka johtajana Ley toimi aina vuoteen 1945.
Työväenrintaman perustamisen jälkeen entisten ammattiliittojen raunioille perustettiin työläisten ja viranhaltijoiden yhteisliittoja sekä neuvotteluelimiksi suuri ja pieni työväenkonventti. Rakenne muistutti siis vielä jossain määrin vanhoja ammattiliittoja. 27. marraskuuta 1933 luotiin DAF:n keskustoimisto, jonka alaisina toimivat valtakunnallistet yritysyhteisöt, Gau-alueiden yritysyhteisöt sekä paikalliset yritysyhteisöt. Täten Leyn onnistui korvata vanha ammattiliittorakenne uudella, hierarkkisella rakenteella. Samalla järjestössä otettiin käyttöön puolueen tapainen johtajaperiaate, jossa alemmat tasot panivat toimeen ylempien tasojen käskyt.
Samalla DAF:sta muodostui yhä selkeämmin puoluejärjestön osa, jonka tehtävänä oli pitää huolta työväestön asemasta ja samalla kohottaa sen moraalia ja työn tuottavuutta. DAF liittyi Kansallissosialistiseen puolueeseen sen järjestönä. Samalla järjestöstä tuli yhä selkeämmin sosiaalisesti painottunut. Se ymmärsi itsensä "kaikkien järjellä ja nyrkillä uutta luovien saksalaisten" etujärjestöksi, joka koki tehtäväkseen työväestön kohottamisen "kansakunnan tasavertaiseksi ja kunnioitetuksi osaksi". Nämä kauniit periaatteet, jotka pitkälti vastasivat I maailmansodan rintamasotilaiden ideologiaa, kätkivät sen, että Saksan työläisiltä oli tosiasiassa riistetty heidän etujärjestönsä ja että heistä oli tehty puolueen ja valtion hyväksi työtä tekeviä kansakunnan jäseniä.
Heinäkuussa 1933 DAF:llä oli 5.320.000, kesäkuussa 1934 16.000.000 ja joulukuussa 1942 jo 25.000.000 jäsentä. Täten se oli suurin Saksan suurjärjestöistä. Se organisoi työpaikoilla suuria sosiaalisia ja vapaa-ajan tapahtumia. Eräs tärkeä toimintamuoto oli Kraft durch Freude ("Voimaa ilosta") -järjestön kautta organisoitu vapaa-ajan ja lomatoiminta. Järjestö järjesti esimerkiksi lomamatkoja ulkomaille ja kotimaassa.
Ley syntyi köyhään perheeseen, mutta opiskeli itsensä kemian tohtoriksi [[Jena]]n ja [[Bonn]]in yliopistoissa. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] hän oli lentäjänä. [[Ranska]]laiset ampuivat hänet alas vuonna [[1917]] ja hän vietti kaksi vuotta [[sotavanki|sotavankeudessa]]. Sodan jälkeen hän työskenteli [[IG Farben]]issa, mutta sai potkut [[1928]] juomisen takia.
| |||