Ero sivun ”Nykymusiikki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 185.85.54.130 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Kospo75 tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Luokka:Nykymusiikki, täydennys säveltäjänimillä, otsikko.
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{Taidemusiikin aikakaudet}}
'''Nykymusiikki''' tarkoittaa 1900-luvulla syntynyttä [[taidemusiikkiTaidemusiikki|taidemusiikin]] tyylisuuntaa, jossa on luovuttu [[Tonaalisuus|tonaalisuudesta]].<ref>[https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/nykymusiikki?searchMode=all Nykymusiikki]. {{Kielitoimiston sanakirja.|nykymusiikki}} Viitattu 20.3.2022.</ref> Eräitä tunnettuja suomalaisia nykymusiikin säveltäjiä ovat [[Joonas Kokkonen]], [[Einojuhani Rautavaara]], [[Aulis Sallinen]], [[Kalevi Aho]], [[Kaija Saariaho]], [[Magnus Lindberg]] ja [[Lotta Wennäkoski]].<ref name="city"/><ref name="nykysaveltajia"/>
 
== Termin käyttö ==
 
Suomessa nykymusiikkikonserteissa soitetaan huomattavan paljon (joskaan ei yksinomaan) [[Modernismi|modernistista]] musiikkia. Siksi nykymusiikkikonsertissa saatetaan uusien teosten lisäksi soittaa hyvin esimerkiksi modernismin edelläkävijän [[Anton Webern]]in musiikkia yli 90 vuoden takaa. Toisaalta vanhaa tyyliä jäljittelevää uutta musiikkia (jollaista usein sävelletään [[käyttömusiikki|käyttömusiikiksi]]) eivät kaikki olisi valmiita nimittämään nykymusiikiksi.
Rivi 11 ⟶ 13:
Nykymusiikin säveltäjät ovat 2000-luvulla tilanteessa, joka poikkeaa huomattavasti edellisistä vuosisadoista. Elämme nykyään yhteiskunnassa, jossa kansan keskuudessa suosituinta musiikkia on tonaalisuuteen pohjautuva [[populaarimusiikki]]. Sen sijaan valtaosa nykymusiikista on 1900-luvulla tapahtuneen kehityksen seurauksena irtautunut perinteisestä tonaalisuudesta. Vaikka nykymusiikkiteoksissa olisikin tonaalisia elementtejä, niitä käytetään uudenlaisin tavoin.
 
Taidemusiikkipiireissäkään ei nykymusiikki aina ole kovin suosittua, ei varsinkaan konsertissa kävijöiden keskuudessa. Myös jotkut soittajat vierastavat nykymusiikkia, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä muusikkojen saama pohjakoulutus perustuu ennen kaikkea tonaaliseen musiikkiin, jonka juuret ovat [[barokkimusiikkiBarokkimusiikki|barokissa]] ja [[Klassismin musiikki|klassismissa]]. Kuitenkin suhtautuminen nykymusiikkiin riippuu paljon tottumisesta. Suomessa on alettu järjestää musiikkioppilaitoksissa nykymusiikkihankkeita, joissa nuoret musiikinharrastajat soittavat suomalaisten nykysäveltäjien teoksia. Monilla on tämän ansiosta herännyt kiinnostus nykymusiikkiin.
 
Nykymusiikilla on oma aktiivinen kuulijakuntansa, ja on myös nykymusiikkiin erikoistuneita soittajia sekä kamarimusiikkiryhmiä ja yhtyeitä. Yksinomaan nykymusiikkia soittavia, säännöllisesti kokoontuvia orkestereita ei käytännössä ole, vaan orkesterit soittavat nykymusiikkia ohjelmistopolitiikasta riippuen joko jonkin verran tai eivät lainkaan. Nykymusiikin säveltäjillä on siis mahdollisuus päästä kuulluksi ja hankkia elantonsa sävellystilauksilla, tekijänoikeuskorvauksilla sekä erinäisillä apurahoilla ja avustuksilla.
 
Suomessa nykymusiikin tila on kansainvälisesti katsoen varsin hyvä. Nykymusiikin säveltäjien teoksia kantaesitetään usein, innostuneita muusikoita on paljon, ja osa yleisöstäkin suhtautuu nykymusiikkiin suopeasti. Säveltäjille myönnetään apurahoja (mm. valtiolta), ja soittajat voivat saada rahallista tukea tilatakseen sävellyksiä säveltäjiltä. Nykymusiikkia esittävistä ryhmistä voidaan mainita kamariorkesteri [[Avanti! (orkesteri)|Avanti!]], kamarimusiikkiyhtye [[Zagros Ensemble]] sekä [[Uusinta (yhtye)|Uusinta]]. Erityinen merkitys suomalaisen nykymusiikin esille tuomisessa on ollut vuonna 1977 perustetulla [[Korvat auki]] -yhdistyksellä. Orkestereista aktiivisimpia nykymusiikin esittäjiä ovat olleet [[Radion sinfoniaorkesteri]] ja [[Lapin kamariorkesteri]]. Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa, jossa erään arvion mukaan voi olla jopa 40&nbsp;000 taidemusiikin säveltäjää, ei nykymusiikin säveltäjillä ole Suomen kaltaista tukiverkkoa, eivätkä muusikot ja kuulijat ole kiinnostuneita nykymusiikista.
 
Nykymusiikin kansainvälisiä keskuksia ovat Keski-Euroopan suuret kaupungit, joissa kuuluisat nykysäveltäjät opettavat sävellystä yliopistoissa ja joissa toimii aktiivisesti monia nykymusiikkiyhtyeitä. Erityinen merkitys on ollut [[Pariisi]]lla ainutlaatuisen nykymusiikkikeskuksen [[IRCAM]]in ansiosta, jossa monet säveltäjät (kuten [[Kaija Saariaho]]) ovat päässeet kehittelemään ideoitaan elektroniikan ja tietokoneiden hyödyntämisestä musiikissa. Suomessa lähes kaikki menestyksekkäimmät nykysäveltäjät ovat opiskelleet sävellystä maan ainoassa musiikkiyliopistossa [[Sibelius-Akatemia]]ssa, ja muut ovat saaneet sävellyksessä yksityisopetusta. Sävellyksen ammattiopetusta annetaan sen lisäksi Suomessa nykyään myös [[Tampere]]en, [[Turku|Turun]] ja [[Oulu]]n [[konservatorio]]issa.
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}|sarakkeet|viitteet=
<ref name="city">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.city.fi/kulttuuri/pingviinitakkien+maa/78 | Nimeke=Pingviinitakkien maa | Julkaisu=City | Ajankohta=21.1.2000 | Viitattu=23.7.2022}}</ref>
<ref name="nykysaveltajia">{{Verkkoviite | Osoite=https://www.helmet.fi/fi-FI/Musiikki/Uutta_musiikissa/Terveisia_suomalaisilta_nykysaveltajilta(114770) | Tekijä=Sirviö, Rose | Nimeke=Terveisiä suomalaisilta nykysäveltäjiltä | Ajankohta=31.1.2017 | Julkaisija=Helsingin kaupunginkirjasto | Viitattu=23.7.2022}}</ref>
}}
 
[[Luokka:Taidemusiikin aikakaudetNykymusiikki|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]