Ero sivun ”Sumeri” versioiden välillä

'''Sumerin kieli''' (omakieliseltä nimeltään ''emeĝir'') on maailman vanhin kieli, josta on säilynyt kirjoitettua tekstiä. Sitä puhuttiin [[Sumer|Sumeri]]ssa [[Mesopotamia|Mesopotamiassa]] n. vuodesta 4000 vuoteen 1600 eaa. Sumerilaiset keksivät maailman vanhimman kirjoitusjärjestelmän, [[nuolenpääkirjoitus|nuolenpääkirjoituksen]] noin vuoden 3200 eaa. paikkeilla. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit sisälsivätolivat pelkästään logogrammejapiktografisia, joten niiden kirjaimellinen tulkitseminen on ollut ongelmallista. Vaikka [[akkad]] syrjäytti sumerin puhekielenä vuoden 1600 eea paikkeilla, säilyi sumeri voimakkaan prestiisiarvonsa vuoksi tieteen, uskonnon ja matematiikan kielenä aina toiselle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Sumerin kielellä oli kaksi sosiolingvististä varianttia: emeĝir ja [[emesal]]. Ensimmäinen oli ns. yleinen puhekieli, jälkimmäistä puolestaan käytettiin lauluissa, sekä naisten ja (mytologiassa ja uskonnossa) jumalattarien kielenä.

Syntaksin kannalta sangen mielenkiintoinen (- ja typologisesti erittäin harvinainen) - on sumerin tapa luoda genetiiviketjuja. Sumerissa genetiivilausekkeen pääsana edeltää attribuuttia - tai attribuuttiketjua ja genetiivin tunnukset kasautuvat ketjunattribuuttiketkun perään.

Perussanajärjestys sumerissa on SOV. Ditransitiiviverbien pakollinen hyötyjä (epäsuora objekti) puolestaan edeltää agenttia.

Leksikolle ominainen piirre sumerissa on sanavartaloiden yksitavuisuus. Monitavuisia sanavartaloita on melko vähän,. yleensä monitavuiset sanat muodostetaan yhdistelemällä yksitavuisia sanoja (tosin monetYleensä monitavuiset sanat ovat leksikaalistuneetenemmän omiksitai vartaloikseen,vähemmän vaikkaleksikaalistuneita todellisuudessa ne ovat syntyneet kahden yksitavuisen vartalon sulautumisesta toisiinsa). Esim.yhdyssanoja: '''lugal''' < '''lú''' 'mies' + '''gal''' 'suuri'; '''nam-til''' 'elämä' < '''nam''' 'kohtalo' + '''til''' 'elää'.

:Perinteinen (translitteraatioissa käytetty) näkemysrekonstruktio sumerin konsonanttisysteemistä

Yksi mielenkiintoisimmista ja hankalimmista tutkimuksen kohteista on sumerin kielen fonologia. Käytännössä se perusta, mitä tiedetään sumerin kielen ääntämyksestä perustuu akkadin kieleen, sillä akkadilaiset käyttivät sumerilaisten kanssa samaa kirjoitusjärjestelmää. Perinteinen näkemys sumerin [[klusiili]]sarjasta sisältää foneemit /p t k b d g/. Siitä, oliko sumerin klusiileilla foneemista sointioppositiota, ei olla täysin varmoja. Epävarmuutta luo muun muassa se, että akkadilaiset eivät aikaisimmissa teksteissään erottaneet kielensä klusiilien sointia, vaan kirjoittivat kaikki klusiilinsa soinnittomina (BA DA GA), vaikka heidän kielessään sointioppositio varmuudella oli. Täten olisi pääteltävä, että sumerin merkit BA DA GA voidaan lukea joko /pa ta ka/ tai /ba da ga/. Merkit PA TA KA puolestaan edustaisivat jotakin klusiilisarjaa, jota akkadissa ei ollut, esim. liudentuneita taikuten aspiroituneita klusiileja /p' t' k'/. Vaikka tällaisen (aspiroituneen) klusiilisarjan olemassaolosta onkin näyttöä ja se on laajalti hyväksytty kielioppeihin, yleisesti translitteraatioissa noudatetaan vielä vanhempaa näkemystä.

Frikatiiveja sumerin kielessä onoli ainakin neljä. Spirantteja niistä edustaa yksi /h(/ (h jonka alla on ylösalaisin käännetty sirkumfleksi). Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko tämä velaarinen vai faryngaalinen frikatiivi. Myös laryngaalisen /h/:n olemassaolosta on löydetty merkkejä akkadiin adaptoiduista lainasanoista, kuten sum. <i>é-gal</i> 'palatsi' > akk. <i>hekallum</i>. Sibilantteja sumerin kielessä oli kolme /s &#154; z/, myösjoista viimeisen ääntöasusta ei ole varmuutta. Myös liudentuneen /&#347;/:n esiintymisestä on ollut keskustelua, mutteimutta järinkonkreettisen konkreettistatodistusaineiston näyttöä.löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi.

:Perinteinen (translitteraatioissa käytetty) näkemys sumerin vokaalisysteemistä (vokaalien tarkkoja arvoja ei pysytä selvittämään).

Ehkä ongelmallisin tutkimuskohde sumerin fonologiassa on vokaaliston rekonstruointi. Koska akkadissa vokaaleja oli vain neljä /a u i e u a/, ei sumeristakaan varmuudella tunnisteta muita vokaaleja. Foneemia /o/ on usein esitetty täydentämään sumerin vokaalistoa, mutta tämän todistaminen on ollut äärimmäisen vaikeaa. LaajanJokseenkin hyväksynnänhyväksyntää /o/:n edustajaksi on kuitenkin saanut mm. '''u₄'''. Myös sumerin nasaalivokaalit ovat herättäneet keskustelua. Etenkin sumerin laveilla vokaaleilla näyttää olleen nasaaliset varianttinsa. Toistaseksi kuitenkin ainoa konteksti, missä nasaalivokaaleiden [ã &#297; ê] on todettu esiintyneen, on prefiksiketjun ns. neutraaliprefiksissä. Vokaalin nasaalisuus selittäisi sen, miksi bilabiaaliset klusiilit nasaalistuvat prefiksin jäljessä: ì-ba > im-ma /&#297;-ba/ > /&#297;-ma/. Nasaalisuutta tukee myös se, että prefiksi kirjoitetaan merkillä NI.

Vokaalien foneemisen pituusopposition olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta, kuitenkin akkadiin lainattujen sumerilaisten sanojen perusteella on voitu osoittaa, että pitkiä vokaaleja on sumerissa esiintynyt, esimerkkinä sum. '''an''' > akk. '''&#257;nu''' 'taivas'; mutta sum. '''al''' > akk. '''allu''' 'kuokka' (tällöin sum. syvämuodot /&#257;n/ ja /al/).

Monesti on esitetty myös kysymys siitä, oliko sumeri tonaalinen kieli. Muutamat kielentutkijat puoltavat toonien olemassaoloa sillä, että sumerissa on valtava määrä homonyymeja. Toisaalta illuusion homonyymeista saattaa luoda ainoastaan puutteellinen tietämyksemmetietämys sumerin fonologiasta - eteenkin vokaaliston osalta.