Ero sivun ”Sumeri” versioiden välillä

Syntaksin kannalta sangen mielenkiintoinen (ja typologisesti erittäin harvinainen) on sumerin tapa luoda genetiiviketjuja. Sumerissa genetiivilausekkeen pääsana, eliedeltää "omistettavaattribuuttia asia"- ontai lausekkeen alussa,attribuuttiketjua ja sitä seuraa ketju attribuutteja. Erikoista on se, että genetiivin tunnukset eivätkasautuvat tule jokaisen attribuutinketjun perään, vaan kasaantuvat genetiivilausekkeen loppuun ketjuksi:.

Perussanajärjestys sumerissa on SOV,. yleensä ditransitiiviverbienDitransitiiviverbien pakollinen hyötyjä merkitään(epäsuora objekti) puolestaan ennenedeltää subjektiaagenttia. Leksikolle ominainen piirre sumerissa on sanavartaloiden yksitavuisuus. Monitavuisia sanavartaloita on melko vähän, yleensä monitavuiset sanat muodostetaan yhdistelemällä yksitavuisia sanoja (tosin monet monitavuiset sanat ovat leksikaalistuneet omiksi vartaloikseen, vaikka todellisuudessa ne ovat syntyneet kahden yksitavuisen vartalon sulautumisesta toisiinsa). Esim. '''lugal''' < '''lú''' 'mies' + '''gal''' 'suuri'; '''nam-til''' 'elämä' < '''nam''' 'kohtalo' + '''til''' 'elää'.

Yksi mielenkiintoisimmista ja hankalimmista tutkimuksen kohteista on sumerin kielen fonologia. Käytännössä se perusta, mitä tiedetään sumerin kielen ääntämyksestä perustuu akkadin kieleen, sillä akkadilaiset käyttivät sumerilaisten kanssa samaa kirjoitusjärjestelmää. Perinteinen näkemys sumerin [[klusiili]]sarjasta sisältää foneemit /p t k b d g/. Siitä, oliko sumerin klusiileilla foneemista sointioppositiota, ei olla täysin varmoja. Epävarmuutta luo muun muassa se, että akkadilaiset eivät aikaisimmissa teksteissään erottaneet kielensä klusiilien sointia, vaan kirjoittivat kaikki klusiilinsa soinnittomina (BA DA GA), vaikka heidän kielessään sointioppositio varmuudella oli. Täten olisi pääteltävä, että sumerin merkit BA DA GA voidaan lukea joko /pa ta ka/ tai /ba da ga/. Merkit PA TA KA puolestaan edustaisivat jotakin klusiilisarjaa, jota akkadissa ei ollut, esim. liudentuneita tai aspiroituneita klusiileja /p' t' k'/. Vaikka tällaisen klusiilisarjan olemassaolosta onkin melko vahvaa näyttöä ja se on laajalti hyväksytty, yleisesti translitteraatioissa noudatetaan vielä vanhempaa näkemystä. Myöhemmässä vaiheessa sumerissa tapahtui mahdollisesti äänteenmuutos, joka muutti aspiroituneet klusiilit soinnittomiksi klusiileiksi, ja soinnittomat klusiilit soinnillisiksi - tästä johtuen akkadin myöhemmissä teksteissä sointioppositio merkittiin.