Wikipedia

Ero sivun ”Merenpohja” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 20562785, jonka teki Lea Asikainen (keskustelu) saat luvan itse kirjoittaa tuon lisäyksen kunnolla. ei artikkeliin voi kirjoittaa samoja asioita moneen kertaan, äläkä sotke enää viitettä
Merkkaus: Kumoaminen
integroidaan edellinen lisäys artikkeliin, lis. väliotsikoita
Rivi 2:
'''Merenpohja''' on veden peittämää maata [[Meri|meren]] pohjassa.
 
==Vyöhykkeet==
[[Mannerjalusta]] käsittää rannikkoalueen, jossa meren syvyys on 0–200 metriä. Mannerjalustan alueella meren pohja on usein muodoltaan kumpuileva. Tältä alueelta löytyy öljylähteitä. Mannerjalustan reunasta laskeutuu jyrkästi mannerrinne, joka ulottuu alueelle, jossa meren syvyys on 2&nbsp;500 metriä. Sen alaosassa on usein loivasti kumpuilevaa maastoa, joka viettää syvänmeren tasangolle, joka on hyvin tasainen. [[Valtameri|Valtameren]] pohjaa peittää tavallisesti ohut mutainen [[sedimentti]]kerros, joka muodostaa merenalaisten vuorten ja ylänköjen erottamia syvänmeren tasankoja. Tasangon syvyys voi vaihdella kolmen ja viiden kilometrin välillä. Sitä syvemmällä on kapeita [[Syvänmeren hauta|syvänmeren hautoja]], joista syvimmät ovat yli kymmenen kilometriä syviä.<ref name="geographica">{{Kirjaviite | Tekijä = Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.) | Nimeke = Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat| Vuosi = 2003 | Kappale = | Sivu = 474| Julkaisija = Könemann | Tunniste = ISBN 3-8290-2481-9| Kieli = }}</ref><ref name=myrberg />▼
Merenpohjan vyöhykkeitä ovat rannikolta alkaen mannerjalusta, mannerrinne, mannerylänkö, syvänmeren altaat ja syvänmeren haudat.
 
[[Mannerjalusta]] käsittää rannikkoalueen, jossa meren syvyys on 0–200 metriä. Mannerjalustan alueella meren pohja on usein muodoltaan kumpuilevaa. Tältä alueelta löytyy öljy- ja mineraaliesiintymiä.<ref name=myrberg />
[[Atlantin valtameri|Atlantin]] keskellä, [[Intian valtameri|Intian valtameressä]] ja eteläisellä [[Tyynimeri|Tyynellämerellä]] sijaitsevat laajat ja lähes yhtenäiset vuoristoketjut, valtamerten [[Keskiselänne|keskiselänteet]]. Keskiselänteiden keskustassa ovat murroslaaksot, uuden basalttisen merenpohjan syntyalueet.<ref name="geographica" />▼
 
Mannerjalustan reunasta laskeutuu noin neljän asteen kulmassa mannerrinne. Se ulottuu alueelle, jossa meren syvyys on 2&nbsp;500 metriä.<ref name=myrberg />
Maailman valtamerten pohjissa on yhteensä yli sata [[Vedenalainen kanjoni|vedenalaista kanjonia]], mannerjalustan ja mannerrinteen läpi tunkevaa kiilaa.<ref name=myrberg>{{Kirjaviite | Tekijä = Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti | Nimeke = Meret: maapallon siniset kasvot | Vuosi = 2014 | Sivu = 20–24 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Ursa | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-5985-20-7 }}</ref>▼
 
Mannerrinteen jälkeen on 100–1000 kilometriä leveä mannerylänkö. Sen jälkeen ovat syvänmeren altaat eli [[abyssaalivyöhyke]]en alueet, jotka ovat yleisimpiä alueita valtameren pohjissa. Niiden syvyys on noin 3&nbsp;000–6&nbsp;000 metriä.<ref name=myrberg />
 
▲[[Mannerjalusta]]Merenalaisten käsittäävuorten rannikkoalueen,ja jossaylänköjen meren syvyys on 0–200 metriä. Mannerjalustan alueella meren pohja on usein muodoltaan kumpuileva. Tältä alueelta löytyy öljylähteitä. Mannerjalustan reunasta laskeutuu jyrkästi mannerrinne, joka ulottuu alueelle, jossa meren syvyys on 2&nbsp;500 metriä. Sen alaosassa on usein loivasti kumpuilevaa maastoa, joka viettääerottamia syvänmeren tasangolle,tasankoja jokapeittää on hyvin tasainen. [[Valtameri|Valtameren]] pohjaa peittäävaltamerissä tavallisesti ohut mutainen [[sedimentti]]kerros, joka muodostaa merenalaisten vuorten ja ylänköjen erottamia syvänmeren tasankoja. Tasangon syvyys voi vaihdella kolmen ja viiden kilometrin välillä. SitäTasankoja syvemmällä on kapeita [[Syvänmeren hauta|syvänmeren hautoja]], joista syvimmät ovat yli kymmenen kilometriä syviä.<ref name="geographica">{{Kirjaviite | Tekijä = Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.) | Nimeke = Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat| Vuosi = 2003 | Kappale = | Sivu = 474| Julkaisija = Könemann | Tunniste = ISBN 3-8290-2481-9| Kieli = }}</ref><ref name=myrberg />
 
▲[[Atlantin valtameri|Atlantin]] keskellä, [[Intian valtameri|Intian valtameressä]] ja eteläisellä [[Tyynimeri|Tyynellämerellä]] sijaitsevat laajat ja lähes yhtenäiset vuoristoketjut, valtamerten [[Keskiselänne|keskiselänteet]]. Keskiselänteiden keskustassa ovat murroslaaksot, uuden basalttisen merenpohjan syntyalueet.<ref name="geographica" /> Valtamerten keskiselänteiden korkein kohta on usein huomattavasti korkeammalla kuin merenpohja yleensä. Keskiselänteet muodostuvat basalttikivestä ja niiden keskellä on murtumalinjoja. Näiden murtumalinjojen kautta vesimassat pääsevät kulkeutumaan keskiselänteiden yli.<ref name=myrberg />
 
▲Maailman valtamertenValtamerten pohjissa on yhteensä yli sata [[Vedenalainen kanjoni|vedenalaista kanjonia]], mannerjalustan ja mannerrinteen läpi tunkevaa kiilaa.<ref name=myrberg>{{Kirjaviite | Tekijä = Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti | Nimeke = Meret: maapallon siniset kasvot | Vuosi = 2014 | Sivu = 20–24 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Ursa | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-952-5985-20-7 }}</ref>
 
==Meriekologiset vyöhykkeet==
Meriekologisessa tarkoituksessa mannerjalustan rannikkoalueesta käytetään nimitystä litoraalivyöhyke ja hieman rannikkoa kauempana olevasta mannerjalustan alueesta nimitystä sublitoraalivyöhyke. Tällä alueella aurigon valo ulottuu pohjaan asti. Meriekologisessa mielessä mannerrinnettä kutsutaan batyaalivyöhykkeeksi. Kaikkein syvimmät syvänmeren haudat muodostavat hadaalivyöhykkeen, johon luokitellaan yli 6&nbsp;000 metriä syvemmät alueet.<ref name=myrberg />
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Merenpohja”