Ero sivun ”René Just Haüy” versioiden välillä

'''René Just Haüy''' ([[28. helmikuuta]] [[1743]] [[Saint-Just-en-Chaussée]], [[Oise]], [[Ranska]] – [[1. kesäkuuta]] [[1822]] [[Pariisi]]<ref name=":0">{{Lehtiviite|Tekijä=Alfred Lacroix|Otsikko=La vie et l'œuvre de l'abbé Haüy|Julkaisu=Bulletin de la Société française de Minéralogie|Ajankohta=1944|Vuosikerta=67|Numero=1|Sivut=15–226|Doi=10.3406/bulmi.1944.4560|Issn=0366-3248|www=https://www.persee.fr/doc/bulmi_0366-3248_1944_num_67_1_4560|Kieli=fr}}</ref>) oli [[Ranska|ranskalainen]] [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolinen]] [[pappi]] ja [[Mineralogia|mineralogi]], jota pidetään yhtenä [[Kristallografia|kristallografian]] tieteenalan perustajista.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.studylight.org/encyclopedias/eng/bri/r/rene-just-hauy.html| Nimeke = René Just Haüy| Ajankohta = 1911 | Julkaisu = Encyclopedia Britannica| Viitattu = 1.12.2021 }}</ref>

Hänen vanhempansa olivat vaatimattomassa yhteiskunnallisessa asemassa, ja vain ystävien avustuksella he pystyivät lähettämään poikansa opiskelemaan. Haüy nimitettiin vuonna 1764 opettajaksi [[Sorbonnen yliopisto]]n Collège de Navarra -kouluun.<ref name=":0" /> Hän kuului hengelliseen [[Katolisen kirkon sääntökunnat|sääntökuntaan]], mutta hän harjoitti myös tieteellisiä opintoja ja keskittyi lopulta kokonaan mineralogiaan, jonka alalla hänen opettajansa oli [[:fr:Louis_Jean-Marie_Daubenton|Louis-Jean-Marie Daubenton]].<ref name="britannica"/>

Haüy pidetään kristallografian perustajana. Pudotettuaan vahingossa [[Kalkopyriitti|kalkopyriittikiteen]] lattialle hän tuli kappaleita tutkiessaan ajatelleeksi [[Kiteinen aine|kiteen]] muotojen geometrista lakia. Hän jatkoi tässä tutkimuksessa [[:en:Jean-Baptiste_L._Romé_de_l'Isle|Jean-Baptiste L. Romé de l'Isle]] työtä.<ref name=":0" /> Vuonna 1784 hän julkaisi käänteentekevän kristallografisen järjestelmänsä teoksessa ''Essai d'une théorie sur la structure des cristaux'', jossa hän selitti, miten kaikki saman aineen kiteissä esiintyvät eri muodot voidaan matemaattisesti johtaa yksinkertaisesta perusmuodosta, joka on ominaista kyseiselle aineelle, ja päätteli tästä laista, että kiteillä on säännöllinen sisäinen rakenne. Tästä työstä hänet valittiin [[Ranskan tiedeakatemia|Académie des sciences]] -akatemian jäseneksi.<ref name="britannica"/>

Haüy tunnetaan myös kiteiden pyro- ja pietsosähköisyyttä koskevista tutkimuksistaan. [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] puhjettua hänet vangittiin, ja hänen henkensä oli jopa vaarassa, mutta hänet vapautettiin [[Étienne Geoffroy Saint-Hilaire|Étienne Geoffroy Saint-Hilairen]] autettua häntä.<ref name=":0" /> Vuonna 1793 hänestä tuli painojen ja mittojen määrityskomission jäsen, vuonna 1794 konservaattori Cabinet des minesissä. Vuonna 1802 hänet nimitettiin [[:fr:Muséum_national_d'histoire_naturelle|Muséum national d'histoire naturelle]] -museon professoriksi [[Jardin des Plantes|Jardin des plantes]]iin. [[Napoleon I|Napoleon]] hallinnon kaaduttua hänet erotettiin virastaan [[Bourbon-restauraatio]]n myötä, ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä.<ref name="britannica"/>

== Aiheesta muualla ==