Ero sivun ”Peräpohjola” versioiden välillä

Vaikka Peräpohjolaa kutsutaan usein Lapiksi tai Lapin esikartanoksi ja se kuuluu nykyään viralliseen Lapin maakuntaan, sen luonto poikkeaa selvästi "varsinaisen" Lapin luonnosta paitsi Kolarissa ja Sallan pohjoisosassa, missä luonto on Lapin luonnon tapaista. Peräpohjolan maisemia hallitsevat metsien peittämät vaarajonot ja niiden välissä olevat suuret suot. Vaarajonojen korkeus on 50 ja 200 metrin välillä. Tunnetuimmat vaarat ovat [[Aavasaksa]] (242 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Rovaniemen vieressä oleva [[Ounasvaara]] (204 m). Maakunnan itä- ja luoteisosissa on tuntureita, samaten kuin pohjoisimmassa osassa [[Tornionlaakso]]a. Järvet ovat muodoltaan usein rikkonaisia ja vaarojen ympäröimiä. Järvet jakaantuvat lähinnä valtajokien mukaan joko Kemijoen tai Tornionjoen vesistöihin. Peräpohjola on osa pohjoista havumetsävyöhykettä. Maakunnan länsiosien maapinta-alasta 50–80 % on metsiä ja itäosien pinta-alasta 80 %. Metsien yleisin puu on [[mänty]]. Lehtipuuvaltaisia metsikköjä kasvaa aivan maakunnan lounaisosassa. Peräpohjolan soilla kasvaa pieniä mäntyjä, suot ovat laajoja rämeitä tai nevoja. Alueen ilmasto saa vaikutteita pohjoisesta sijainnista. Maataloudelle suotuisin ilmasto on rannikolla. Päivän pituus vaihtelee erittäin paljon vuodenaikojen mukaan, aivan kuten Lapissakin.