Ero sivun ”Konstantin Tšernenko” versioiden välillä

Tšernenkosta tuli [[Keskuskomitea (kommunistiset puolueet)|keskuskomitea]]n ehdokasjäsen vuonna [[1966]] ja täysjäsen [[1971]]. Hän liittyi [[politbyroo]]hon lokakuussa [[1977]] ja tuli täysjäseneksi marraskuussa [[1978]]. [[Leonid Brežnev]]in kuoleman jälkeen [[1982]] hän hävisi valtataistelun [[Juri Andropov]]ille, joka nousi valtaan, mutta kuoli vain 15 kuukautta myöhemmin helmikuussa [[1984]].

 

Tšernenko liittyi [[Komsomol]]iin vuonna [[1926]] ja kommunistipuolueeseen vuonna [[1931]]. Hän palveli rajavartiostossa Neuvostoliiton [[Kiina]]n-vastaisella rajalla ja toisen maailmansodan ajan [[Leonid Brežnev]]in [[adjutantti]]na. Poliittisen uransa hän aloitti paikallistasolla. Hänet kutsuttiin vuonna [[1960]] Moskovaan, jossa hän työskenteli Leonid Brežnevin lähimpänä alaisena. Hänestä tuli kommunistisen puolueen keskushallinnon henkilöstöjohtaja vuonna [[1965]]. Tšernenko jatkoi työtään sihteerinä ja vahvisti poliittista asemaansa. Hänellä oli tietoa kaikista kommunistipuolueen johtohenkilöistä, ja hän muodosti oman poliittisen suhdeverkostonsa. Hänen päätyönään oli satojen dokumenttien allekirjoittaminen joka päivä: hän teki tätä työtä 20 vuotta. Brežnevin kuoltua vuonna [[1982]] Tšernenko menetti poliittisen valta-asemansa KGB:n ja puna-armeijan antibrežneviläisille voimille. [[KGB]]:n muodollinen johtaja [[Juri Andropov]] nimitettiin pääsihteeriksi Brežnevin jälkeen. Andropov kuitenkin kuoli hoidettuaan virkaa alle 13 kuukautta. Tšernenko valittiin hänen tilalleen huolimatta huonosta terveydentilasta.

 

Tšernenko edusti paluuta takaisin Brežnevin ajan kovan linjan politiikkaan. Hän suosi työläisiä. Tšernenko muokkasi koulutusta kommunistisen ideologian mukaiseksi ja kasvatti jo ennestään raskasta byrokratiaa. Ulkopolitiikassa hän kiihdytti asevarustelukilpaa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] kanssa. Hän solmi kauppasopimuksen [[Kiinan kansantasavalta|Kiinan kansantasavallan]] kanssa. Tšernenkon heikko terveys esti häntä hallitsemasta tehokkaasti. Toistuvat poissaolot virasta merkitsivät hänen valtansa jakamista konservatiivien ja uudistajien välillä. Ainoan huomattavan henkilövaihdoksen hän teki erottamalla armeijan ylipäällikön [[Nikolai Ogarkov]]in, joka vaati kansalaisten elintarvikkeiden vähentämistä ja rahojen ohjaamista asevarusteluun ja -kehitykseen.