|
'''Kreikan uskonnon historia''' on tutkimusala, joka käsittelee [[kreikkalainen kulttuuri|kreikkalaisen kulttuurin]] piirissä vaikuttaneita uskonnollisia näkemyksiä. Ala jakautuu terävästi kahteen osaan: [[Antiikin Kreikka|antiikin KreikaKreikassa]]ssa vallinneen uskonnon tutkimukseen ja [[kristinusko|kristillisen]] Kreikan [[kirkkohistoria]]an.
==Pakanallisen Kreikan uskonto==
{{pääartikkeli|[[Antiikin Kreikan uskonto]], [[Kreikkalainen mytologia]]}}
Kreikassa ennen kristinuskoa vallinnut uskonto koostui useista toistensa kanssa rinnan eläneistä kulteista, joiden alkuperä ja historia vaihtelivat. Uskonto oli luonteeltaan yhteisöllinen: jumalien palvonta oli kaupunkivaltion tehtävänä. Yksilöllisempää uskonelämää tarjosivat [[mysteerikultti|mysteerikultit]], joista kuuluisin oli Elysiumissa[[Eleusiin vietettymysteerit|Eleusiin mysteerikultti]]. Vaikka mytologia onkin säilynyt varsin hyvin, on hankala saada kuvaa tavallisen kansan uskomuksista, jotka näyttävät eronneen tuntuvasti sivistyneistön kehittyneemmistä uskonnollisista rakenteista.
[[Hellenismi|Hellenistisenä]] aikana kohonnut sivistystaso ja laajalle levinneet filosofiatfilosofiset opit rapauttivat uskoa useisiin jumaliin ja heidän runsaaseen vuorovaikutukseensa ihmisten kanssa. Eri filosofioidenfilosofisten suuntausten ratkaisut jumaluuden ongelmaan olivat erilaisia: Skeptikot[[skeptismi|skeptikot]] ja [[epikurolaisuus|epikurolaiset]] uskoivat, että jumalia joko ei ole lainkaan tai että heidän vaikutuksensa elämään on merkityksetön. [[ArtistotelesAristoteles|Aristoteleen]] ja [[Platon]]in seuraajat postuloivat useimmiten yhden Jumalan olemassaolon, mutta yksimielisyyttä tämän olennon luonteesta ei syntynyt. Samaan aikaan myös Kreikkaan, kuten koko antiikin maailmaan, levisivät idän mysteeriuskonnot, jotka tarjosivat kansanomaisemman ratkaisun ihmisten uskonelämän ongelmiin. Näistä uskonnosoista tärkeimpiä olivat egyptiläinen [[Isis|Isiksen]] kultti, [[Mithra]]n uskonto ja juutalaisperäinen [[kristinusko]].
==Kirkkohistoria==
{{pääartikkeli|[[Ortodoksinen kirkko]]}}
{{pääartikkeli|[[Ortodoksinen kirkko]]}}Välittömästi syntymänsä jälkeen kristinusko joutui vuorovaikutukseen kreikkalaisuuden kanssa. Tämä vaikutti syvällisesti molempiin osapuoliin. Kristinuskon ensimmäisenä levittäjänä kreikkalaisessa kulttuuripiirissä toimi [[apostoli]] [[Paavali]], jonka kirjoittamiksi katsotut [[Paavalin kirjeet|kirjeet]] muodostavat merkittävän osan [[Raamattu|Raamatusta]]. Kristinusko voitti alaa useista syistä. Sen teologinen muoto vastasi pitkälti kreikkalaisessa filosofiassa vallalla olleita käsityksiä yhdestä jumaluudesta. Erityisesti jouduttuaan kosketuksiin [[uusplatonismi]]n kanssa kristinusko sai muodon, joka oli pitkälti yhteensopiva tämän [[myöhäisantiikki|myöhäisantiikissa]] suositun filosofianfilosofisen suuntauksen kanssa. Toisaalta kristinuskon tarjoama lupaus henkilökohtaisesta pelastuksesta kilpaili tehokkaasti kaikkien muiden mysteeriuskontojen kanssa.
Kreikkalaisen kulttuuripiirin osaksi muodostui kuulua [[Bysantti]]in eli Itä-Roomaan. [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] päivistä saakka tämän valtion virallisena uskontona oli kristinusko, jonka bysantissaBysantissa kehittynyttä haaraa kutsutaan [[ortodoksisuus|ortodoksisuudeksi]]. 600–700-luvuilla suurin osa kreikkalaisuuden läpitunkemasta alueesta joutui kuitenkin osaksi [[islam]]ilaista maailmaa, kun [[profeetta]] [[Muhammed]]in julistama tiukasti yksijumalainen uskonto valloitti nykyisen Lähi-Idän alueen. Tämän jälkeen kreikkalainen kulttuuripiiri muodostui enää nykyisen Kreikan ja Länsi- ja Pohjois-[[Turkki|Turkin]] muodostamasta alueesta.
Kristinuskon joutuminen kosketuksiin kreikkalaisen filosofian kanssa ei ollut ongelmatonta. Koska kristinuskon ja kreikanKreikan filosofisten suuntausten käsitteet ja kysymyksenasettelu eivät olleet suoraan yhteneviä, oli useita mahdollisia tapoja sovittaa kristillisyys olemassaoleviin ajattelumalleihin. Näitä tapoja edustavat eri [[kirkkoisä]]t ja "harhaopettajat", joiden tärkeimpänä erona on se, hyväksyikö syntymässä ollut kristillinen kirkko kyseisen henkilön opetuksen. Tärkeimpiä "harhaoppeja", jotka syntyivät kristillisyyden varhaisvaiheessa, olivat [[manikealaisuus]] ja [[gnostilaisuus]]. Myöhemmin erityisen tärkeäksi nousi kysymys Kristuksen jumaluudesta. Kirkon kannasta erosivat tällöin [[homousiaanit]] ja [[areiolaisuus|areiolaiset]]. Muista kristinopin uskonkappaleista syntyneissä riidoissa tärkeitä idän kirkon harhaoppeja olivat [[donatolaisuus]] 300-luvulla ja [[kuvainraasto|kuvainraastajuus]] eli [[ikonoklasmi]] 700–800-luvuilla.
== Ottomaanivalta ja tasavalta ==
Kreikkalainen Bysantin keisarikunta kukistui lopullisesti, kun [[Soliman Suuri]] valloitti [[Konstantinopoli]]n vuonna [[1453]]. Tämän jälkeen kreikkalaisuus ja ortodoksisuus samaistuivat, sillä tärkeimpänä kreikkalaisia turkkilaisista eroittaneena tekijänä toimi uskonto. Islamiin kääntyminen merkitsi samalla turkkilaisen identiteetin omaksumista, mikäli kääntyminen ei ollut pelkästään näennäistä. Kreikan vapautuminen 1800-luvun alussa tapahtui ortodoksisen kirkon tuella ja ortodoksisuus sai virallisen aseman maan valtionuskontona. Samalla Kreikan ortodoksinen kirkko irtautui [[Kosntantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|Konstantinopolin ekumeenisesta patriarkaatista]]. [[Athos]]-vuoren luostari sai puoli-itsenäisen aseman Kreikan sisällä ja säilyi patriarkaatin alaisena. Vuoden 1913 Balkanin sodan seurauksena Kreikkaan liitetyillä alueilla patriarkaatti säilytti myös nimellisen valta-aseman. Vuonna 1928 patriarkaatti myönsi Kreikan kirkolle "huolenpito-oikeuden" näihin hiippakuntiin ja Kreikan kirkko lupasi, että Konstantinopoli saa vahvistaa hiippakuntia johtavien piispojen vaalit.
Kreikkalainen [[ortodoksinen]] maailma ajautui välirikkoon [[13. Toukokuutatoukokuuta]] [[2004]], kun Kreikan kirkko nimitti huhtikuun lopussa kolme uutta arkkipiispaa Pohjois- Kreikkaan, jota Konstantinopolin patriarkka pitää omana alueenaan. Siksi [[Konstantinopoli]]nKonstantinopolin ekumeeninen patriarkka katkaisi kaikki välit Ateenan arkkipiispa Kristodulolekseen. [[Konstantinopoli]]nKonstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti pitää Pohjois-Kreikassa sijaitsevaa 35 hiippakuntaa omana alueenaan.
[[Luokka:Kreikan historia|Uskonnon]]
| 