Ero sivun ”Makrotaloustiede” versioiden välillä

Suuren laman kokemus loi tarpeen myös kehittää [[kansantalouden tilinpito|kansantalouden tilinpidon järjestelmän]]. Sen kehittäminen oli merkittävä makrotaloustieteen kehitysaskel, sillä se sisälsi virallistetun käsitteistön ja mitattavia suureita. Ne mahdollistivat makrotaloudellisen analyysin ja ennustemallien laatimisen. Vuosikymmenten aikana keynesiläinen ajattelu ja kansantalouden tilinpitoon perustuvien muuttujien hahmotetut riippuvuussuhteet paransivat kansantalouden ymmärrystä. Samalla makrotaloudellinen ajattelu yksimielistyi asentoon, jossa pyrittiin vakauteen ja korkeaan työllisyyteen. Keskeisiä käsitteitä olivat kokonaiskysyntä sekä kulutus ja investointi ja valtion rooli kansantaloudessa oli kasvanut keynesiläiseksi konsensukseksi.<ref name="consensus">https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0305750X97807899</ref>

Makrotaloustiede joutui tienhaaraan [[öljykriisi]]ssä vuonna 1973. Makrotaloustieteilijöiden totutut mallit eivät kyenneet ennustamaan öljykriisin talousvaikutuksia, joista korkea [[inflaatio]] oli keskeinen. Tällöin makrotaloustiede sai uuden käsitteen, [[stagflaatio]]. Korkean inflaation ja taloudellisen taantuman yhdistelmä oli vaikea ongelma ratkaistavaksi. Osa makrotaloudellisesta ajattelusta haastoi toisen maailmansodan jälkeisen keynesiläisen konsensuksen ja ryhtyi kannattamaan ajatusta, jonka mukaan valtion tasapainottava rooli oli myytti. Se johti valtion roolin pienenemiseen makrotaloudellisessa ajattelussa. Samoihin aikoihin tapahtui myös poliittisia muutoksia, kun esimerkiksi [[Margaret Thatcher]] nousi Ison-Britannian pääministeriksi. Yksi syy ajattelun muutokseen on myös saattanut olla toisesta maailmansodasta kulunut aika, minkä vuoksi valtion ilmeisen kykyyn mobilisoida resursseja poikkeusoloissa ei enää tiedostettu.<ref name="consensus" />