Ero sivun ”Makrotaloustiede” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Tavoitteena on ymmärtää ja ennustaa [[kansantalouden tilinpito|kansantalouden tilinpidon]] pohjalta laskettuja talouden indikaattoreita.
==Historia==
Makrotaloustieteen historia on verrattain lyhyt, sillä vasta varsin myöhään on muodostunut tarpeelliseksi yrittää hahmottaa ja ennustaa kokonaisuuksia toimitettavaa [[Verotus|veronkantoa]] monimutkaisemmin.
1700- ja 1800-luvuilla harppauksin kehittyneessä poliittisessa taloustieteessä tarkastelu on perinteisesti ollut mielekästä kotitalouksien ja yritysten käytännöllisistä hyötynäkökulmista, eikä ideologista syistä valtion verotulojen kasvattaminen ole ollut merkittävä motivaatio tarkasteluihin. Makrotaloustieteen ensimmäiset askeleet ovat olleet [[suhdannevaihtelu]]iden teoriassa ([[Jean Charles Léonard de Sismondi]] ja [[Robert Owens]]) ja [[raha]]teoriassa ([[John Locke]], [[David Hume]] ja muut).<ref> Dimand 2008</ref>
Makrotaloustiede alkoi varsinaisesti kehittyä vasta [[1930-luvun lama]]n jälkeen. Tämä syvä lama, johon jouduttiin ilman analyysivälineitä, aiheutti vakavia ongelmia kokonaisille yhteiskunnille ja ongelmatilanteessa oli keskeisenä pyrkimyksenä elpyä lamasta, jotta kurimus päättyisi. Keskeisenä, ilmeisenä ja akuuttina laman ongelmana pidettiin korkeaa [[työttömyys|työttömyyttä]]. Brittiläinen taloustieteilijä [[John Maynard Keynes]] julkaisi makrotalouden merkkiteoksen ''[[Työllisyys, korko ja raha]]'' vuonna 1936.
Kirjan pääajatus oli se, että valtion on pystyttävä toimimaan talouden laskukauden aikana tarvittaessa alijäämäisellä budjetilla, jotta ihmiset saataisiin pidettyä töissä. Keynes esitteli kirjassaan kokonaiskysynnän eli aggregaattikysynnän käsitteen tärkeimpänä kansantaloutta ajavansa voimana.<ref>Keynes. ''Työllisyys, korko ja raha''. 1936.</ref>
Suuren laman kokemus loi tarpeen myös kehittää [[kansantalouden tilinpito|kansantalouden tilinpidon järjestelmä]]. Sen kehittäminen oli merkittävä makrotaloustieteen kehitysaskel, sillä se sisälsi käsitteistön ja mitattavia suureita. Ne mahdollistivat makrotaloudellisen analyysin ja ennustemallien kehittämisen. Vuosikymmenten aikana keynesiläinen ajattelu ja kansantalouden tilinpitoon perustuvien muuttujien hahmotetut riippuvuussuhteet paransivat kansantalouden ymmärrystä. Samalla makrotaloudellinen ajattelu yksimielistyi asentoon, jossa pyrittiin vakauteen ja korkeaan työllisyyteen. Keskeisiä käsitteitä olivat kokonaiskysyntä sekä kulutus ja investointi ja valtion rooli kansantaloudessa oli kasvanut keynesiläiseksi konsensukseksi.
Makrotaloustiede joutui tienhaaraan [[öljykriisi]]ssä vuonna 1973. Makrotaloustieteilijöiden totutut mallit eivät kyenneet ennustamaan öljykriisin talousvaikutuksia, joista korkea [[inflaatio]] oli keskeinen. Tällöin makrotaloustiede sai uuden käsitteen, [[stagflaatio]]. Korkean inflaation ja taloudellisen taantuman yhdistelmä oli vaikea ongelma ratkaistavaksi. Osa makrotaloudellisesta ajattelusta haastoi toisen maailmansodan jälkeisen keynesiläisen konsensuksen ja ryhtyi kannattamaan ajatusta, jonka mukaan valtion tasapainottava rooli oli myytti. Se johti valtion roolin pienenemiseen makrotaloudellisesta ajattelussa.
== Eri näkemyksiä ja koulukuntia==
| |||