Ero sivun ”Romantiikan musiikki” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 20:
==Myöhäisromantiikka (1850–1910)==
Myöhäisromantiikan aikana useat sävellysmuodot kehittyivät äärimmilleen. Wagnerin monumentaaliset oopperat olivat uraauurtavia, ja hänen luomansa kokonaistaideteoksen käsite vaikutti pitkälle 1900-lukuun saakka. Klassista tyyliä ei ollut vielä kokonaan unohdettu, ja sen sisällyttivät musiikkiinsa muun muassa [[Camille Saint-Saëns]] ja Beethovenin perilliseksi kutsuttu [[Johannes Brahms]]. Tonaalisuus ja teosten monimutkaisuus sekä massiivisuus vietiin äärimmilleen: tätä romantiikan huipentumaa edustivat vuosisadan vaihteen aikoihin muun muassa [[Richard Strauss]] ja sinfonikot [[Anton Bruckner]] ja [[Gustav Mahler]].
Myöhäisromantiikan huipun jälkeen musiikin kehittämisessä ei ollut enää mahdollista jatkaa eteenpäin tonaalisuudessa. Atonaalisuus, joka esiintyi jo Mahlerin myöhäisissä teoksissa, oli ekspressiivisyyden ohella uusi kiinnekohta, johon muun muassa [[Arnold Schönberg]] ja [[Aleksandr Skrjabin]] siirtyivät. Romantiikka alkoi väistyä modernismin tieltä.
|