Ero sivun ”Jyrki Virolainen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Vuonna 1973 Virolainen nimitettiin korkeimman oikeuden [[oikeussihteeri]]ksi, toimien tuonkin viran ohessa sivutoimisesti Helsingin [[raastuvanoikeus|raastuvanoikeuden]] apujäsenenä. Samana vuonna Virolainen nimitettiin Toijalan tuomiokunnan [[käräjätuomari]]ksi. Vuonna 1976 Virolainen toimi lainvalmistelukunnan jäsenenä eli lainsäädäntöneuvoksena [[oikeusministeriö]]ssä. Tuolloin hänet myös nimitettiin [[Vaasan hovioikeus|Vaasan hovioikeuden]] hovioikeudenneuvokseksi vain 33-vuotiaana, ja lienee edelleen nuorin tuohon virkaan nimitetyistä. Vuonna 1978, 35-vuotiaana Virolainen nimitettiin Kauhajoen tuomiokunnan [[kihlakunnantuomari]]ksi. Tällöin hän hoiti myös pari lukukautta Helsingin yliopiston avoinna ollutta prosessioikeuden professuuria. Virolainen väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1977 tutkimuksella, jonka aiheena oli reformatio in pejus -kielto. Vuonna 1982 Virolainen siirtyi Ikaalisten tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Vuonna 1983 Virolainen oli puoli vuotta korkeimman oikeuden ylimääräisenä jäsenenä.
Kihlakunnantuomariksi palattuaan Virolainen alkoi kehittää mm. kollegansa [[Gustaf Möller]]in kanssa alioikeusprosessia moderniin, suullisempaan suuntaan, jossa [[Ruotsi]] oli hyvä esimerkki. Sittemmin alioikeusmenettely on lainsäännöksillä muutettu tavalla, jota
Vuosina 1986-1987 Virolainen hoiti Lapin yliopiston prosessioikeuden professuuria, johon virkaan hänet nimitetttiin vuonna 1990.
| |||