Versio 27. maaliskuuta 2022 kello 11.07 muokkaa Tanevala (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 401 muokkausta p →‎Katso myös ← Vanhempi muutos		Versio 27. maaliskuuta 2022 kello 11.19 muokkaa kumoa Tanevala (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 401 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Radioisotooppi''' eli '''radionuklidi''' on [[atomi]], jolla on epävakaa [[atomiydin]]. Epävakaan ytimen ylimääräinen [[energia]] voi purkautua kolmella tavalla: se voi emittoitua ytimestä [[Gammasäteily\|gammasäteilyksi]]; [[elektroni]] voi irrota atomista, jolloin tapahtuu [[Sisäinen konversio\|sisäinen konversi]]<nowiki/>o; tai energia käytetään uuden hiukkasen ([[Alfahiukkanen\|alfa]]- tai [[Beetahajoaminen\|beetahiukkasen]]) emittoimiseen ytimestä. Näiden prosessien aikana radionuklidille tapahtuu [[radioaktiivinen hajoaminen]], jolloin syntyy [[ionisoiva säteily\|ionisoivaa säteilyä]]. Radioaktiivinen hajoaminen voi tuottaa stabiilin [[Nuklidi\|nuklidin]] tai se tuottaa uuden epästabiilin radionuklidin, joka voi hajota edelleen. Radioisotoopille voidaan kuitenkin laskea hajoamisnopeus ja [[puoliintumisaika]] (t1/2). Kosmisen säteilyn vaikutuksesta ilmakehän yläkerroksissa syntyy jatkuvasti niin sanottuja kosmogeenisia radionuklideja – esimerkiksi <sup>3</sup>H, <sup>7</sup>Be, <sup>14</sup>C ja <sup>22</sup>Na, jotka ilmakehän sekoittumisen takia siirtyvät ilmakehän alakerroksiin ja tätä kautta edelleen muun muassa ravintoketjuihin. Tunnetuin nuklideista on <sup>14</sup>C, jota käytetään hyväksi radiohiiliajoituksessa. Maaperässä on erittäin pitkäikäisiä niin sanottuja primordiaalisia radioaktiivisia aineita, jotka ovat olleet olemassa jo maapallon syntyessä. <sup>238</sup>U, <sup>235</sup>U ja <sup>232</sup>Th ovat luonnon hajoamissarjojen lähtönuklidit. Säteilyaltistuksen kannalta tärkein hajoamistuote on uraanin hajoamissarjaan kuuluva radon. Merkittäviä luonnon hajoamissarjoihin kuulumattomia radionuklideja ovat <sup>87</sup>Rb ja erityisesti <sup>40</sup>K, joka on huomattava sekä sisäisen että ulkoisen säteilyn lähde.<ref>{{Verkkoviite\|osoite=https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja2_1.pdf/ad477d85-2f5c-fa90-c25d-720e161b8b8a\|nimeke=1. Radioaktiiviset aineet, säteily ja ympäristö\|tekijä=Roy Pöllänen\|julkaisu=Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarja\|julkaisija=STUK\|viitattu=27.3.2022}}</ref> == Katso myös ==

Ero sivun ”Radioisotooppi” versioiden välillä