Ero sivun ”Vladimir Solovjov (filosofi)” versioiden välillä

Ulkomaanmatkoillaan vuosina 1875-18761875–1876 ensin Lontoossa hän tutki kabbalaa, spiritismiä ja [[Emanuel Swedenborg|Swedenborg]]ia. Tämän jälkeen hän matkusti Egyptiin, missä koki mystisen elämyksen. 1877 hän julkaisi keskeneräiseksi jääneen teoksen ''kokonaisvaltaisen tiedon perusteista'' (Filosofskije natsala tsel'nogo znajija). Vuonna 1878 Solovjov aloitti luentosarjan ''jumal-ihmiskunnasta'' ja seuraavien vuosien aikana kypsytteli oppiaan, jonka keskeisenä ideana oli ajatus ''kaikkiykseydestä''<ref name="Oittinen 299-300"/>.

SolovjovinSolovjov paljon huomiota herättänyt puhepiti 28.11.1881 paljon huomiota herättäneen puheen, jossa hän kehotti, että uusiuutta tsaari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]]:tta armahtamaan kristillisen laupeuden nimissä armahtaisi edeltäjänsä murhaajat. Puheen vuoksi välit valtaapitävien kanssa katkesivat ja Solovjovin täytyi siirtyä virastaan eläkkeelle.<ref name="Oittinen 299-300"/>

Solovjovin sanotaan olleen merkillinen yhtymä länsieurooppalaista rationaalisuuta -– älyperäisyyttä -– ja itämaisen kirkon välityksellä saatua aasialaista mystisyyttä, - yhtymä, jonka teki eheäksi mahtava persoonallisuus sekä pyrkimys selvyyteen ja lempeään, mutta tinkimättömään miehekkyyteen. Hän eli niin kuin opetti, ja jokaiseen, joka tuli hänet tuntemaan tai vain näkemään, kerrotaan hänen tehneen aivan erikoisen, puolittain yliluonnollisen vaikutuksen.<ref>Toivo T. Kaila, suomentajan esipuhe Vladimir Solovjovin kirjaan ''Kolme keskustelua'', 1912, s. 4.</ref>

Varhaisessa teoksessaan ''Länsimaisen filosofian kriisi. Positivisteja vastaan.'' (Krizis zapadnoi filosofii. Protiv pozitivistov, 1874) Solovjov esittää ajattelunsa lähtökohdat. Hänelle kriisi merkitsi tieteen eriytymistä kokonaisvaltaisesta maailmankatsomuksesta ja sen tulkinnan puuttumista, sekä positivismin ja materialismin vääristämää maailmankuvaa. Hänen tavoitteenaan oli luoda filosofia, jossa tieto-oppi, etiikka ja estetiikka sulautuisivat toisiinsa. Ja tätä tarkoitusta varten hän pyrki kehittämään kokonaisvaltaisen maailmanselitysmallin, jossa kaikkien tieteiden päämäärät yhtyisivät ja jossa vallitsisi ihmisten välinen yhteys, veljeys ja rakkaus. Hänen maailmankatsomuksensa oli uskonnollinen, koska hänen näkemyksensä taustalla oli ajatus jumalallisesta voimasta, hengestä, joka pitää maailmaa koossa ja joka ohjaa kaikkea inhimillistä toimintaa.<ref name="Pesonen 107">Pesonen, Pekka; Venäjän kulttuurihistoria 1998, s. 107 </ref>

Inhimillisen ajattelun ja toiminnan päämääränä hänellä oli ''jumal-ihmiskunta'' (богочеловечество) ja tässä uudistuneessa ihmiskunnassa vallitsisi jumalallisen voiman ohjaama ihmisten välinen yhteys. Tätä päämäärää varten kristillisten kirkkojen tuli yhtyä kristillisen rakkauden hengessä. Solovjov uskoi myös Venäjän historialliseen rooliin maailman pelastajana ja sen kriisien ratkaisijana, mutta hän ei kannattanut ortodoksisen kirkon näkemyksiä sen ainoasta oikeasta opista. <ref name="Pesonen 107"/>

HänSolovjov uskoi löytävänsä maailmaa ohjaavan perimmäisen voiman [[mystiikka|mystisestä]] [[intuitio|intuitiivisesta]] kokemuksesta. Runoissaan hän kertoo visiostaan. Voima, maailman sielu, ilmestyi hänelle naisen hahmossa, jota hän kutsui ''Sofiaksi''. Tällä nimellä hän viittaa [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen]] uskon Sofiaan ikuisen viisauden ja rakkauden ilmentymänä. Sofia on ikuinen naiseus (vetšnaja ženstvennost), jossa yhtyvät tieto ja rakkaus. Sen avulla on saavutettavissa kaiken ykseys. Sofian ilmestyminen viittaa myös viimeisten aikojen lähestymiseen ja olemassaolon arvoitusten ratkaisuun.<ref>Pesonen, Pekka; Venäjän kulttuurihistoria 1998, s. 107-108</ref>

Solovjovin kirjoituksissa nousivat esiin myös viimeiset ajat ja [[Eskatologia|eskatologiset]] profetiat. Nämäkin näkemykset vaikuttivat vuosisadan taitteen aatekeskusteluun ja taiteeseen. Hänen mukaansa uusi [[Mongolivaltakunta|mongolien]] invaasio oli odotettavissa eli Venäjää uhkasi vaara idästä ja maan oli ratkaistava suhteensa tähän kauhuskenaarioon. Sen lisäksi tämä pakanallinen vaara uhkasi Venäjän kautta koko Eurooppaa ja universumia. <ref name="Pesonen 108"/>

Solovjovin ''Venäjän idea'' ilmestyi alun perin ranskaksi nimellä ''L'idée russe'' Pariisissa 1888. Kirjoituksessaan Solovjov kritisoi voimakkaasti [[Slavofilia|slavofiilien]] ''ekslusiivista'' poissulkevaa tulkintaa venäläisyyden olemuksesta ja korostaa sen vastapainona Venäjän yleisinhimillistä roolia maailmanhistoriassa. Artikkeli ''Russkaja ideja'' ilmestyi venäjäksi ensi kertaa vuonna 1909 ja sen jälkeen useissa kokooma julkaisuissakokoomajulkaisuissa.<ref name="Oittinen 299-300"/>

1990-luvun Venäjällä kaikki 1800- ja 1900-luvun taitteen uskonnollis-filosofiset ajattelijat kokivat renessanssin. Erityisen kiinnostuneita oltiin heidän yhteisestä näkemyksestään Venäjästä ja sen kansasta Jumalan valitsemana maailmanhistoriaan vaikuttavana suunnannäyttäjänä ja juuri tämä ajatus sai laajaa kannatusta. <ref>Pesonen 1998, s. 109</ref>