Ero sivun ”Ronnie Österberg” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
kuva |
||
Rivi 1:
[[File:Ronnie-Osterberg-1969.jpg|thumb|right|Ronnie Österberg vuonna 1969. (Valokuva [[Alvar Kolanen]].)]]
'''Ronald ”Ronnie” Österberg''' ([[15. tammikuuta]] [[1948]] [[Turku]] – [[6. joulukuuta]] [[1980]] [[Espoo]]) oli suomalainen [[rock]]rumpali. Hänet tunnetaan erityisesti yhtyeistä [[Wigwam (yhtye)|Wigwam]] ja [[Blues Section]], mutta hän soitti myös monissa muissa yhtyeissä studio- ja kiertuerumpalina.
== Ura ==
Ronnie Österberg soitteli kitaraa ja leikkirumpuja noin kymmenvuotiaasta, kunnes osti itselleen rummut 14–15-vuotiaana. Hän liittyi yhtyeeseen nimeltä The Fighters, joka sijoittui kärkisijoille vuoden 1963 bändikilpailuissa Helsingin Messuhallissa. Yhtyeen kitaristi oli [[The Sounds]]in kitaristin pikkuveli, joten monet esiintymiset hoidettiin maan parhaisiin kuuluvalla Soundsien laitteistolla. Noin vuoden jälkeen Österberg alkoi lyhyiden vierailujen (muun muassa [[Jim Pembroke]]n Pems) koota ympärilleen uutta yhtyettä, josta syntyi [[Jim & The Beatmakers]]. Laulusolistina toimi Fightersien Ralle ”Jim” Wikström, kitaristeina veljekset [[Seppo Keurulainen|Seppo]] ja [[Kari Keurulainen]]. Ensimmäinen hitti syntyi Wikströmin kappaleesta ”My Only One”. Suosion myötä alkoivat kuitenkin keskinäiset ristiriidat, ja Österberg lähti yhtyeestä, josta sittemmin kehittyi [[Jormas]]. Päivätyössä sattuneesta onnettomuudesta toivuttuaan Österberg liittyi hetkeksi Soundsiin, sitten [[The Scaffolds]]iin, jonka jäsenenä pääsi levyttämään ja kesän yli kestäneelle kiinnitykselle Tukholman vanhankaupungin klubeille. Pian Österberg yllättäen myi rumpunsa ja [[Peukalokyyti|liftasi]] [[Pariisi]]in, jossa vietti aikaa kunnes hänet karkotettiin oleskeluluvan määräajan ylittämisestä. Heti Suomeen palattuaan hän sai työtarjouksen [[Eero Raittinen|Eero Raittisen]] [[The Boys (suomalainen yhtye)|The Boys]] -yhtyeestä, josta sittemmin tuli [[The Islanders]]. Yhtye toimi [[Danny]]n taustayhtyeenä, keikkoja riitti ja soittokokemusta karttui. Islandersin jälkeen vuorossa oli [[Blues Section]], josta sitten kehittyi Wigwam. Blues Sectionin aikoina hän soitti myös muun muassa [[Eero Koivistoinen|Eero Koivistoisen]] albumilla ''[[Valtakunta (Eero Koivistoisen albumi)|Valtakunta]]'' ja [[M. A. Numminen|M. A. Nummisen]] [[Suomen Talvisota 1939–1940]] -projektissa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Tapio Korjus | Otsikko = Wigwam lähikuvassa 4: Ronnie Österberg| Julkaisu = Musa |
▲Ronnie Österberg soitteli kitaraa ja leikkirumpuja noin kymmenvuotiaasta, kunnes osti itselleen rummut 14–15-vuotiaana. Hän liittyi yhtyeeseen nimeltä The Fighters, joka sijoittui kärkisijoille vuoden 1963 bändikilpailuissa Helsingin Messuhallissa. Yhtyeen kitaristi oli [[The Sounds]]in kitaristin pikkuveli, joten monet esiintymiset hoidettiin maan parhaisiin kuuluvalla Soundsien laitteistolla. Noin vuoden jälkeen Österberg alkoi lyhyiden vierailujen (muun muassa [[Jim Pembroke]]n Pems) koota ympärilleen uutta yhtyettä, josta syntyi [[Jim & The Beatmakers]]. Laulusolistina toimi Fightersien Ralle ”Jim” Wikström, kitaristeina veljekset [[Seppo Keurulainen|Seppo]] ja [[Kari Keurulainen]]. Ensimmäinen hitti syntyi Wikströmin kappaleesta ”My Only One”. Suosion myötä alkoivat kuitenkin keskinäiset ristiriidat, ja Österberg lähti yhtyeestä, josta sittemmin kehittyi [[Jormas]]. Päivätyössä sattuneesta onnettomuudesta toivuttuaan Österberg liittyi hetkeksi Soundsiin, sitten [[The Scaffolds]]iin, jonka jäsenenä pääsi levyttämään ja kesän yli kestäneelle kiinnitykselle Tukholman vanhankaupungin klubeille. Pian Österberg yllättäen myi rumpunsa ja [[Peukalokyyti|liftasi]] [[Pariisi]]in, jossa vietti aikaa kunnes hänet karkotettiin oleskeluluvan määräajan ylittämisestä. Heti Suomeen palattuaan hän sai työtarjouksen [[Eero Raittinen|Eero Raittisen]] [[The Boys (suomalainen yhtye)|The Boys]] -yhtyeestä, josta sittemmin tuli [[The Islanders]]. Yhtye toimi [[Danny]]n taustayhtyeenä, keikkoja riitti ja soittokokemusta karttui. Islandersin jälkeen vuorossa oli [[Blues Section]], josta sitten kehittyi Wigwam. Blues Sectionin aikoina hän soitti myös muun muassa [[Eero Koivistoinen|Eero Koivistoisen]] albumilla ''[[Valtakunta (Eero Koivistoisen albumi)|Valtakunta]]'' ja [[M. A. Numminen|M. A. Nummisen]] [[Suomen Talvisota 1939–1940]] -projektissa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Tapio Korjus | Otsikko = Wigwam lähikuvassa 4: Ronnie Österberg| Julkaisu = Musa | Ajankohta = 5/1972| Sivut =4–6 | Julkaisija = | Viitattu = 6.1.2014 }}</ref>
===Blues Sectionista Wigwamiin===
Vuosina
1960-luvun lopulla Ronnie Österberg esiintyi laulajana kahdella singlejulkaisulla, joilla esiintyi taiteilijanimellä "Ronnie". Niiden julkaisu liittyi levy-yhtiö [[Love Records]]in pyrkimyksiin luoda uusi pop-iskelmätähti samalle yleisöryhmälle, joka 1960-luvun lopulla kuunteli esimerkiksi Dannyn ja Johnnyn tuotantoa. Österbergin laulama iskelmällinen musiikki ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti, ja tekijä itsekin vierasti laulajan roolia. Vaikka molemmilla singleillä taustabändiksi on merkitty Blues Section, yhtye soittaa vain aiemmalla kun taas jälkimmäisellä soittaa suurempi studio-orkesteri. Myöhemmän singlen A-puolen, [[Henrik Otto Donner|Otto Donner]]in säveltämän ja Österbergin itsensä sanoittaman kappaleen "Ei kauempaa" ovat levyttäneet myös [[Tapani Kansa]] (1970), [[Seppo Tammilehto]] (1994), [[Agents]] ja [[Jorma Kääriäinen]] (2006) sekä Vesa ja tytöt (2012).
=== Österbergin mielipiteitä
''[[Suosikki]]''-lehti haastatteli Österbergiä vuonna 1973 tämän 25-vuotispäivän johdosta.<ref>''Suosikki'' kevät (3?)/1973</ref> Haastattelussa Österberg sanoi, että ainoa merkittävä yhtye hänen uransa aikana olisi Wigwam. Blues Sectionista kysyttäessä hän myönsi, että se oli eri asia: Blues Section oli hänen mukaansa yhteen [[John Mayall]]in sävellykseen perustunut kokeilu, joka ei koskaan tullut valmiiksi ja lopulta hajosi jäsentensä liian eriäviin mielipiteisiin siitä, mihin suuntaan olisi lähdettävä. [[Jim Pembroke]]n vaihtuminen [[Frank Robson]]iin ei vielä haitannut, mutta Österbergin mukaan muusikkona loistava [[Pekka Sarmanto]] ei jotenkin vain pystynyt täyttämään [[Måns Groundstroem]]in jättämää aukkoa
Österberg lisäsi, että Blues Sectionin luomalle pohjalle syntyivät sitten sekä Wigwam että [[Tasavallan Presidentti (yhtye)|Tasavallan presidentti]] -yhtye. Muut yhtyeet, joissa Österberg oli soittanut, hän kuittasi sanonnalla ”toinen toistaan masentavampia”. Hän ei kuitenkaan erityisesti maininnut ketään
=== Myöhemmät vaiheet ===
Wigwam hajosi ensimmäisen kerran vuonna 1974. Hajoaminen ei kuitenkaan osoittautunut pysyväksi, vaan yhtye kokoontui pian uudestaan toisella kokoonpanolla Österbergin jatkaessa rumpalina. Toistamiseen Wigwam hajosi vuonna 1979. Österberg soitti vuodesta 1979 [[Jim Pembroke Band]]issa, joka kuitenkin hiipui vuoden 1980 aikana.
Rivi 29 ⟶ 28:
== Lähteet ==
===Kirjallisuus===
*{{Kirjaviite | Tekijä = Meriläinen, Mikko| Nimike = Wigwam | Julkaisija = Nemo | Vuosi = 2018 |
=== Viitteet ===
| |||