Ero sivun ”Kadonnut elokuva” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jmk (keskustelu | muokkaukset) lisää teetä |
p w Negatiivi (kuva) |
||
Rivi 17:
Filmimateriaalina 1950-luvulle asti käytetty [[Nitroselluloosa|nitraattifilmi]] on ongelmallinen sen epävakauden vuoksi. Se on hyvin paloherkkää, sillä se voi syttyä jo 40 °C asteessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/julkaisuluettelo/d-verkko-oppaat/arkistot-yhteiskunnan-toimiva-muisti/erityisaineistojen-saeilyttaeminen/ | Nimeke = Erityisaineistojen säilyttäminen | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Arkistolaitos| Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> Tulipalot ovat tuhonneet elokuvia ainakin Ruotsin elokuva-arkiston tulipalossa 1941 ja Suomessa [[Adams Filmin tulipalo]]ssa 1959.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tekniskamuseet.se/1/1893.html | Nimeke = Fotografisk kemihistoria| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://archive.is/WD8U | Nimeke = Teuvo Tulion palaneen esikoiselokuvan alku ja loppu löytyivät| Tekijä = | Ajankohta = 15.3.2007| Julkaisija = Helsingin Sanomat| Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> Nitraattifilmin hajoamiseen vaikuttaa kaksi tekijää: filmin rakenne ja säilytysolosuhteet. Hajoamisen alussa kuva haalistuu ja kuvaemulsio muuttuu ruskehtavaksi. Tämän jälkeen filmi muuttuu tahmeaksi ja hauraaksi, ja on vielä pelastettavissa. Hajoamisen edetessä kuvaemulsio pehmenee, ja sen pintaan muodostuu kaasukuplia, joista vapautuva kaasu vahingoittaa muita filmejä. Tällöin vain vähiten vaurioituneet osat voidaan pelastaa. Myöhemmin nitraattifilmi jähmettyy, ja murenee lopulta ruutimaiseksi jauheeksi.<ref name="mellon">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmpreservation.org/userfiles/image/PDFs/fpg_2.pdf | Nimeke = Understanding Film and How It Decays| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 28.2.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nationalmediamuseum.org.uk/~/media/Files/NMeM/PDF/Collections/Universal/NitrateFilm.pdf | Nimeke = Nitrate Film| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 28.2.2014 }}</ref> Filmissä tapahtuvat kemialliset prosessit voivat tuhota sen jo parissakymmenessä vuodessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nfsa.gov.au/preservation/glossary/nitrate | Nimeke = Nitrate| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref>
Nitraattifilmin korvannut selluloosa-asetaattifilmi voi vaurioitua etikkasyndrooman (''vinegar syndrome'') vaikutuksesta. Ensimmäinen merkki vauriosta on etikan haju, sillä filmin muovipohja synnyttää hajotessaan [[etikkahappo]]a. Tämän jälkeen hajoamisvauhti kiihtyy. Filmipohja kutistuu, ja [[Negatiivi (kuva)|negatiivin]] reunat alkavat aaltoilla. Lopulta kuvaemulsio ja antirullautumiskerros muodostavat ilmapusseja ja pohja irtoaa. Hajoamisen alkuvaiheessa filmillä oleva materiaali voidaan kopioida uudelle filmille, mutta pitkälle edenneessä hajoamisessa vain vähiten vaurioituneet osat voidaan pelastaa.<ref name="mellon"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/ohjeita/10874 | Nimeke = Valokuvien tunnistus: Aito valokuva, fotomekaaninen vedos vai tuloste? | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen valokuvataiteen museo| Viitattu = 28.2.2014 }}</ref>
Huonot säilytysolosuhteet ja huolimaton käsittely voivat altistaa filmin pölylle, lialle ja naarmuille. Myös homekasvusto voi aiheuttaa vakavia vaurioita kuvaemulsioon.<ref name="mellon"/> Kokonaiset elokuvat tai katkelmat niistä saattoivat vaurioitua tai hajota jatkuvan käytön takia. Joissakin tapauksissa vaurioitunut osa leikattiin pois, ja filmin päät yhdistettiin tarinallisen kokonaisuuden menettämisestä huolimatta. Joskus elokuvaprojektorin käyttäjä saattoi leikata itselleen käyttöön ehjän pätkän elokuvasta, jos jokin kohtaus oli hänen mielestään erityisen hyvä.<ref name="lostfilmseu"/>
| |||