|
| sivusto = [http://www.philippesollers.net/infini.html Sivusto]
}}
'''Philippe Sollers''', myös '''Philippe Diamant''',<ref>[https://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb11925112r Sollers, Philippe,], Bibliothèque nationale de France, päivitetty 4.9.2015, viitattu 22.9.2021 {{fr}}</ref> alkuperäinen nimi: '''Philippe Joyaux''', (s. [[28. marraskuuta]] [[1936]] [[Talence]], [[Ranska]]) on ranskalainen kirjailija ja kriitikko.<ref name= Otavan>{{Kirjaviite | Tekijä =Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.) | Nimeke = Otavan kirjallisuustieto| Vuosi = 1990 | Luku = Sollers, Philippe| Sivu = 721| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Isbn = 951-1-09209-X }}</ref>
Porvarillisessa kodissa syntynyt Sollers aloitti opintonsa [[Bordeaux|Bordeaux’ssa]] ja jatkoi niitä [[Versailles|Versailles’ssa]] ja kauppakorkeakoulussa Pariisissa. Hänen ensimmäinen teoksensa oli klassinen rakkausromaani ''Une curieuse solitude'' (1957). <ref name="oe" />
Sollers oli 1960–1982 avantgardistisen ''[[Tel Quel]]'' -lehden perustajia ja kantava voima. Mukana olivat myös [[Julia Kristeva]] ja [[Roland Barthes]]. Vuonna 1982 hän perusti ''[[L’Infini]]''-nimisen lehden.<ref name= Otavan/> Sen kustajaksi tuli [[Denoël]]{{Lähde}}.
SollersinSollers pääsi Pariisin kirjalliseen elämään vuonna 1960. Hänen ympärille ryhmittyi joukko intellektuelleja, jotka alkoivat kirjoittaa Sollersin ystäviensä kanssa perustamaan Seuil-kustannusyhtiön kirjalliseen aikakausjulkaisuun ''Tel Quel''. Lehti oli aluksi korostetun kirjallinen ja epäpoliittinen, mutta radikalisoitui Pariisin toukokuun 1968 tapahtumien myötäaikana, joissa Tel Quel -ryhmittymä oli keskeisessä asemassa. ''Tel Quel'' ilmestyi vuosina 1960-19821960–1982 ja se saavutti maan kokeilevassa kirjallisuusliikkeessä johtavan aseman. Sen jälkeen vuonna 1983 Sollers perusti ''[[L’Infini]]''-nimisen lehden,.<ref jonkaname= kustajaksiOtavan/> tuliSolliers ensinjulisti Denoëlsen olevan keskittyneen ja pianpohtivan Gallimardkirjallisuuden sekä poikkitieteellisten ja -taiteellisten tutkimusten risteyksessä. Lehden oli tarkoitus tarttua “systeemiin” nurjalta puolelta ja vääntää itsestäänselvyydet pois saranoiltaan.<ref name="oe">{{LähdeKirjaviite | Nimeke=Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2 | Sivu=10309–10310, art. Sollers, Philippe | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1991 | Isbn=951-1-05125-3}}</ref>
Sollersin alkutuotanto on perinteistä, mutta sittemmin hän sai vaikutteita esimerkiksi [[Robbe-Grillet]]iltä ja omaksui [[Uusi romaani|uuden romaanin]] muodon. Sen jälkeen muodoksi tuli strukturoimaton romaani, jajoka sai vaikutteita esimerkiksi [[James Joyce]]sta. Tämä näkyy muun muassa romaanin ''Paradis'' (1981) [[Tajunnanvirta|tajunnanvirrassa]]. Eroottinen romaani ''Femmes'' (1983) oli paluuta klassiseen muotoon.<ref name= Otavan/> Teksteissä on monia eri tasoja, ei välimerkkejä, ei juonta, ei päähenkilöä, vaan kaikkea sekavana pyörteenä. Sollersin mukaan hän pyrkii näin rekisteröimään tekstiinsä ranskan kielen, kulttuurin, muistitiedon ja informaation.<ref name="oe" />
Sollersin esseet ja teoreettiset kirjoitukset todistavat hänen lukeneisuuttaan ja kykyään solmia yhteen kulttuurin perusilmiöt, tieteen saavutukset ja muotivirtaukset. Jatkuva provosointi ja hyväntahtoinen leikittely kuuluvat hänen peliinsä, jolla hän saa julkisuutta. <ref name="oe" />
Sollers avioitui vuonna 1975{{lähde}} bulgarialaissyntyisen kirjallisuudentutkijan [[Julia Kristeva]]n kanssa.<ref name= Otavan/> ▼
▲Sollers avioituion vuonna 1975{{lähde}}avioitunut bulgarialaissyntyisen kirjallisuudentutkijan [[Julia Kristeva]]n kanssa.<ref name= Otavan/>
==Palkinnot ja tunnustukset==
| 