Ero sivun ”Keskiaika” versioiden välillä

{{Korjattava/johdanto}}

'''Keskiaika''' on [[Euroopan historia]]n ajanjakso niin sanottujen ”[[Antiikki|vanhan ajan]]” ja ”[[Uusi aika|uuden ajan]]” välissä noin vuosina 400–1500.<ref>{{Kielitoimiston sanakirja|keskiaika}}</ref> Keskiaika jaetaan usein [[varhaiskeskiaika]]an, [[sydänkeskiaika]]an ja [[myöhäiskeskiaika]]an.

 

Rooman valtakunta oli alkanut taantua jo [[Myöhäisantiikki|myöhäisantiikissa]].<ref name="ES13">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 13.</ref> Väestömäärä pieneni. Ihmisten liikkuvuus väheni ja [[maaorjuus]] yleistyi. Pohjoisesta alueelle saapui germaaneja, jotka saattoivat Rooman puolustuskannalle. [[Hunnit|Hunnien]] saapuminen lisäsi väestöpainetta ja Rooman alueille saapui [[Gootit|gootteja]]. Talouden taantuma vaikeutti Rooman valtakunnan alueiden puolustusta. Taantumaan vaikutti väestökato, joka johtui 100-luvulla alkaneista kulkutaudeista. Rutto vaivasi roomalaisia 700-luvulle asti useina aaltoina ([[Antoninuksen rutto]], [[Justinianuksen rutto]]).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=William H. McNeill|Nimeke=Kansat ja kulkutaudit|Vuosi=2004|Sivu=128|Julkaisija=Vastapaino}}</ref>

 

 

700-luvulta lähtien Länsi-Eurooppa alkoi elpyä. Ilmaston viileneminen pysähtyi ja maataloustuotanto kasvoi. Feodaalinen yhteiskuntajärjestelmä erilaisine muunnelmineen tuli käyttöön.<ref name="ES36" /> [[Kaarle Suuri]] palautti [[keisari]]uden länteen, kun [[paavi]] kruunasi hänet keisariksi vuonna 800.<ref name="MPJ252">Zetterberg 2002 s. 252</ref> Kulttuurielämä elpyi Kaarlen kaudella.<ref name="ES74">Heikkilä; Niskanen 2004 s. 74–75.</ref> Kaarlen kuoleman jälkeen epävakaus kuitenkin jälleen lisääntyi [[Frankkien valtakunta|Frankkien valtakunnan]] hajottua pienempiin osiin,<ref name="MPJ254">Zetterberg 2002 s. 254.</ref> ja Kaarlen jälkeläisten hallitsemat alueet ajautuivat yksitellen hallituksettomaan tilaan.<ref name="MTH">Honour; Fleming 1992 s. 367.</ref> Vaikka tätä seurannut vuosisata oli myrskyisä, kehittyi tällöin silti uusia vasallisuhteisiin perustuvia yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtivat feodalismin kehittymiseen.<ref name="MTH" />

[[Tiedosto:Studying astronomy and geometry.jpg|pienoiskuva|Tähtitieteen ja geometrian opiskelua keskiajalla. Teoksessa ''La Vraye Histoire du Bon Roy Alixandre'', 15. vuosisadan alku, Ranska.]]

 

Vaikka renessanssi palauttikin paljon [[Antiikki|antiikin]] taiteellisia ja tieteellisiä käsityksiä käyttöön, muutos keskiaikaan ei ollut läheskään niin jyrkkä kuin renessanssin oppineet antoivat ymmärtää. Yksi näistä käsityksistä on ajatus, että keskiajalla ei juuri tapahtunut tieteiden ja tekniikan kehitystä, koska [[katolinen kirkko]] usein jarrutti kaikenlaista kehitystä esimerkiksi luonnontieteissä peläten kehityksen ja uusien ajatusten uhkaavan valta-asemaansa{{lähde|9.1.2016}}. Toisaalta keskiajan kirkon [[luostari]]t ja niiden koulut olivat oikeastaan ainoa paikka, missä oli mahdollista saada opetusta [[yliopisto]]jen lisäksi, jotka olivat myös tiiviissä yhteydessä kirkkoon. Esimerkiksi [[logiikka|logiikan]] tutkimus eteni keskiajan yliopistoissa voimakkaasti.

 

Keskiajan Euroopassa omaksuttiin myös muualta useita keksintöjä, kuten [[kompassi]], [[silkki]] ja [[paperi]], mutta kehitettiin myös omia laitteita, kuten [[pätsi|katalonialainen ahjo]] ja edelleen [[masuuni]]. [[arabit|Arabialaisista]] kirjoituksista saatiin tietoa muun muassa [[linssi (optiikka)|linsseistä]]. Viljelyssä otettiin käyttöön [[pyöräaura]], hevosen [[valjaat]] ja [[kolmivuoroviljely]], viljan jauhamisessa ja muussa työssä [[tuulimylly|tuuli]]- ja [[vesimylly]]t. 1200-luvulla keksittiin myös [[kello]]koneisto. [[Fibonacci]] esitteli vuonna 1202 [[arabialaiset numerot]]. Lumpuista alettiin valmistaa paperia jo 1100-luvulla. Sodankäynnissä ja kaivostoiminnassa otettiin käyttöön Kiinassa keksitty [[ruuti]], jonka ensimmäinen tunnettu kirjallinen valmistustapa Euroopasta on peräisin [[Roger Bacon]]ilta 1260-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.musketeer.ch/blackpowder/history.html | Nimeke = The History of Black Powder - an entirely new view| Tekijä =Ulrich Bretscher | Julkaisija =Ulrich Bretscher | Viitattu = 27.7.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> 1200-luvulta alkaen monet antiikin aikaiset keksinnöt löydettiin uudelleen, ja varsinkin [[sisterssiläiset|sisterssiläismunkit]] tulivat tunnetuiksi taitavina arkkitehteina, rakentajina, insinööreinä ja metallurgeina.

 

 

 

{{Pääartikkeli|[[Keskiajan yliopisto]]}}

[[Tiedosto:Laurentius_de_Voltolina_001.jpg|pienoiskuva|Luento keskiajan yliopistossa 1300-luvun käsikirjoituksen mukaan.]]

Länsi-Eurooppaan syntyi kaupunkien nousun ansiosta yliopistolaitos. Sitä ennen opinharjoituksen keskuksina toimivat katoliset luostari- ja katedraalikoulut, joissa annettiin paitsi hengellistä, myös humanistista, lainopillista ja luonnontieteellistä koulutusta.

 

 

Keskiajan [[oikeustiede]] perustui kahteen perinteeseen. Ensimmäisen näistä muodosti [[Roomalainen oikeus|roomalaisen oikeuden]] kommentointi sydänkeskiajalta alkaen, toinen perinne nousi kanonisen oikeuden tutkimuksesta 1100-luvulta alkaen. Monet modernit kysymykset nousivat tuolloin esiin, esimerkiksi kysymykset ihmisoikeuksista, tyranniasta ja vaikkapa todistuskäytännöistä oikeudenkäynneissä.

Keskiajalla nojauduttiin [[Aristotelismi|aristoteliseen]] tieteenkäsitykseen. Tieto miellettiin tiedon omistamiseksi. Tämän mukaan totuus oli kirjoitettuna tiedonlähteisiin, joita olivat Raamattu, roomalaisen oikeuden kokoelma [[Corpus iuris civilis]] ja lääketieteelliset oppikirjat. Totuus oli saavutettavissa yksinomaan niiden pohjalta filosofiaa ja logiikkaa harjoittamalla. Ihminen saattoi tulla tietämään kaiken, mitä voidaan tietää. Teologiassa oli aristoteliseen malliin yhdistettävä yliluonnollinen kristillisyys. Dominikaani [[Tuomas Akvinolainen]] täydensi Aristoteleen teoriaa määrittelemällä, että ihmisen lopullinen päämäärä oli autuus.<ref name=fil>Mäkinen, s. 32–35.</ref>

 

=== Kuvataide ===

 

Monet [[Taidemusiikki|länsimaisen taidemusiikin]] piirteet, muun muassa [[Nuotinnus|nuottikirjoitus]] ja [[polyfonia]], kehittyivät keskiajalla kirkollisiin tarpeisiin. Suurin osa musiikkikouluista ja säveltäjistä toimi kirkon piirissä, ja vain harvat maallikot osasivat lukea nuotteja. Tämän vuoksi keskiajan varhaisesta maallisesta musiikista ei ole säilynyt kuin joitakin satoja [[Monofonia|yksiäänisiä]] lauluja. Keskiajan alkupuolen musiikkityyleistä on myöhempään länsimaiseen taidemusiikkiin vaikuttanut eniten [[gregoriaaninen kirkkomusiikki]]. Keskiajan loppupuolella musiikin polyfonia monimutkaistui ja äänet muuttuivat itsenäisemmiksi toisiinsa nähden. Myöhäiskeskiajalla kehittyneistä sävellystyypeistä keskeisimpiä on [[motetti]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Grout, Donald Jay ym. | Nimeke=A history of Western music | Sivu=24, 111 | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=W.W. Norton & Company | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 0-393-97991-1 | Kieli={{en}} }}</ref>

 

{{Pääartikkeli|[[Keskiajan keittiö]]}}

Euroopan ruokapöytiin kuuluivat etenkin myöhäiskeskiajalla yhtäältä ylimysten ja porvariston monipuoliset liha-, lintu- ja kalaherkut sekä eksoottiset mausteet, ja toisaalta köyhän väen kasvis- ja viljapohjainen ruokavalio. Ruoka oli keskiajan ihmisille tärkeä asia monin tavoin: niin nautinnon, selviytymisen, uskonnon, terveyden kuin sosiaalisen aseman korostamisenkin kannalta.<ref>Klemettilä 2007, s. 10, takakansi.</ref> Keskiajan loppuun mennessä käytössä olivat jo samat ruoan perusvalmistusmenetelmät ja melko samat ruoka-aineet kuin nykyisinkin, lukuun ottamatta esimerkiksi [[peruna]]a, [[tomaatti]]a, [[paprikat|paprikoita]], [[kalkkuna]]a ja [[kaakao]]ta, joita ei vielä Euroopassa tunnettu. Mausteiden käyttö oli keskiajalla nykyistä monipuolisempaa ja runsaampaa.<ref>Klemettilä 2007, s. 22.</ref> Uskonnolla oli suuri vaikutus keskiajan ruokakulttuuriin: kirkon määräämiä lukuisia [[paasto]]aikoja oli noudatettava, eikä lihaa ja eläinperäisiä tuotteita saanut paaston aikana nauttia.<ref>Klemettilä 2007, s. 28.</ref> Ruoan merkitystä terveydelle määritteli usein [[humoraalioppi|galenoslaiseen humoraalioppiin]] perustunut sairauskäsitys.<ref>Klemettilä 2007, s. 31–37.</ref>