Ero sivun ”Hintonin junaturma” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh voikko
p kielenhuoltoa ohjelmalla AWB
Rivi 63:
Tutkintakomissio käsitteli onnettomuutta. Albertan kuninkaallisen oikeuden tuomari René P. Foisy johti 56 päivän mittaista julkista tutkintaa ja vastaanotti todisteita 150 eri taholta. Tutkintaraportti julkaistiin [[22. tammikuuta]] [[1987]]. Raportissa ei syyllistetty ketään osallisena ollutta, mutta sen sijaan Foisy tuomitsi ''rautatieläiskulttuurin'' joka asetti tuottavuuden ja lojaalisuuden junaturvallisuuden edelle. Esimerkkinä tällaisesta piittaamattomuudesta esitettiin tapa, jolla junamiehistö vaihdettiin Edsonissa: miehistö nousi kyytiin junan liikkuessa hitaasti ratapihan läpi ja edellinen miehistö jäi pois. Tämä tapa säästi sekä aikaa että polttoainetta, mutta se oli samalla räikeä turvallisuussääntöjen rikkomus. Canadian Nationalin johto kiisti tietävänsä tästä tavasta, vaikka se oli varsin yleinen.
 
Toinen usein esiintyvä turvallisuusrikkomus oli ns. kuolleenmiehenkytkimen kiilaaminen turva-asentoon. Kuolleenmiehenkytkin oli tuohon aikaan lattiassa oleva pedaali, jota veturinkuljettajan oli pidettävä painettuna jalallaan. Mikäli kuljettaja nukahtaisi tai saisi sairaskohtauksensairauskohtauksen, paino jalalla keventyisi, jolloin pedaali pääsisi nousemaan ja juna pysähtyisi. Yleisenä käytäntönä kuitenkin oli kiilata pedaali pohjaan asettamalla sen päälle jokin raskas paino. Koska tavarajunan ensimmäinen veturi tuhoutui törmäyksessä täysin, on mahdotonta tietää oliko kuljettaja kiilannut pedaalin pohjaan.
 
Käytettävissä oli myös kehittyneempi kuolleenmiehenkytkin, Reset Safety Control (RSC). Tämä turvalaite vaati veturimiehistöltä tasaisin väliajoin jonkinlaisen kuittauksen, kuten napinpainalluksen. Ellei kuittausta tulisi, juna pysähtyisi automaattisesti. Tavarajunan toisessa veturissa oli RSC-turvalaite, mutta sitä ei oltu asetettu johtoveturiksi, koska siitä puuttui mukavampi ''Comfort Cab'' -ohjaushytti. Sekä yhtiön hallinnon että ammattiyhdistysliikkeen periaatteena oli mukavammalla hytillä varustettujen vetureiden asettaminen johtovetureiksi, vaikka se tapahtuisikin turvallisuuden kustannuksella.