Ero sivun ”Sähköinen allekirjoitus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
'''Sähköinen allekirjoitus''' eli '''digitaalinen allekirjoitus''' on sähköiseen viestiin tehty [[Julkisen avaimen salaus|julkiseen avaimeen perustuva]] allekirjoitus, joka varmentaa tietyn viestin sisällön ja allekirjoittajan henkilöllisyyden. Allekirjoitukset takaavat siis viestin eheyden sekä aitouden; mikäli viestiä muutetaan, allekirjoitus paljastaa väärennöksen.
 
Jos viestiä on muutettu sen tallentamisen tai siirtämisen aikana tai joku yrittää esiintyä väärällä henkilöllisyydellä, matemaattinen allekirjoitus ei enää täsmää. Perinteisesti sähköistä allekirjoitusta on käytetty [[sähköposti|sähköposteissa]] lähettäjän todentamiseen. Nykyisin sähköiset allekirjoitukset ovat laajassa käytössä Virossa, jossa vakiintuneeksi allekirjoitustavaksi on muodostunut [[DigiDoc]]-tiedostomuoto, jota käytetään [[qDigiDoc]]-sovelluksella tai Web-palvelussa selaimen pluginilla. Sähköisen allekirjoittamisen ratkaisuja tarjoavat Suomessakin monet yritykset.
 
Sähköinen allekirjoitus on tietoverkoissa tapahtuvan [[sähköinen asiointi|sähköisen asioinnin]] perusvaatimus, sillä se takaa kirjoittajan allekirjoituksen aitouden. Allekirjoitukset ovat myös [[kiistämättömyys|kiistämättömiä]]; viestin allekirjoittaja ei voi jälkeenpäin kiistää allekirjoittaneensa sitä.
Rivi 34:
Sähköisen allekirjoitusjärjestelmän luotettavuutta epäillään laajasti. Osa kritiikistä on perusteltua ja sen riskit hallittavissa, osa on pelkkää tiedon puutetta ja perusteetonta epäluuloa. Järjestelmä vaatii toimiakseen [[Luotettava tietojenkäsittely|luotettavan tietojärjestelmän]], jonka tietoturvaa ei ole murrettu. Käyttäjän tietokoneella ei siis saa olla haittaohjelmaa, joka voisi salakuunnella käyttäjän salasanan tai PIN-koodin, kopioida [[Salausavain|salausavaimet]] ja jopa tehdä luvattomia allekirjoituksia henkilöllisyyden oikean omistajan nimissä.
 
'''Salausavainten kopiointi''' on yleensä estetty tallentamalla ne fyysiselle, elektroniselle [[sirukortti|sirukortille]], joissajonka suora pääsy avaimiin on yleensä estetty, jopa kortin oikealta omistajalta. Sallittua on vain kortilla tehtävät allekirjoitustapahtumat sitä varten tehtyä rajapintaa käyttäen. Koska kopiointi on estetty, ainoa tapa saada salausavaimet haltuunsa on päästä niihin käsiksi fyysisesti, joka ei ole tietoverkossa mahdollista.
 
'''PIN-koodin salakuuntelu voidaan estää''' käyttämällä älykorttia tai vastaavaa elektronista tallennusvälinettä ja syöttämällä koodi kortinlukijan tai laitteen omalla näppämistöllä. Tietokoneesta vastaanotetaan pelkkä allekirjoitettava tiiviste lukijalaitteeseen ja takaisin annetaan allekirjoitettu vastaus. Tällöin PIN-numero ei altistu missään vaiheessa haittaohjelmien luettavaksi ja laitteiston käyttäjä havaitsee ylimääräiset allekirjoituspyynnöt, koska ei ole itse aloittanut tapahtumia. Omalla näppäimistöllä varustettujen laitteiden elektroniikka ja ohjelmistot ovat niin rajoittuneita, että niihin ei voi tunkeutua haittaohjelmilla.
Rivi 40:
'''Haittaohjelmasta saastuneiden ohjelmien''' tapauksessa käyttäjä harhautetaan allekirjoittamaan muuta mitä hänelle ruudulla esitetään ja tosiasiallisesti järjestelmässä allekirjoitetaan petos uhrin varmenteella. Käytännössä riski on minimoitu tapahtumakohtaisilla rajoituksilla, jolloin esimerkiksi väärän maksutapahtuman aiheuttama vahinko ei aiheuta isoa vahinkoa ja ympäristön saastuminen paljastuu sen käyttäjille.
 
'''Takaportti''' on järjestelmän eri osien valmistajien sisään rakentama heikkous, jolla yksi tai useampi heistä voi murtaa allekirjoituksen tietoturvan ja luoda halutessaan väärennettyjä tapahtumia. Koko PKI-järjestelmän turvallisuus perustuu sen osien valmistajien ja varmenteiden takaajien luotettavuuteen. Jos tätä luottosuhdetta ei ole, luotettavan järjestelmän kriteeri ei täyty, eikä sitä voi korjata.
 
Ylläolevat riskit ovat teoriassa mahdollisia ja niitä vastaan voi suojautua mainituilla tavoilla. Käytännössä sähköisen allekirjoituksen käyttöönotto on iso parannus nykyiseen, esimerkiksi pankkitunnuksilla (''OTP, one time password'') tapahtuviin tapahtumien varmentamiseen, missä ei nykyään käytetä mitään edellä mainittuja suojauksia vaan ne ovat käytännössä pelkkiä salasanoja. Kaikki mainitut riskit liittyvät myös niiden käyttöön. Pankkitunnusten kopioinnilla tehdyistä väärinkäytöksissä uhri ei ole yleensä ymmärtänyt joutuneensa petoksen kohteeksi. Useimmat pankkitunnuksilla tehdyt petokset olisivat jääneet tekemättä, jos olisi käytetty henkilökorttia.