Ero sivun ”Absintti” versioiden välillä

'''Absintti''' on väkevä [[alkoholijuoma]], jota valmistetaan rypäle- tai viljaperäisestä alkoholista ja useista tietyistä yrteistä, joista tärkeimmät ovat [[anis]], [[fenkoli]] ja [[koiruoho]] (''Artemisia absinthium''). Juoma oli hyvin suosittua etenkin Sveitsissä ja Ranskassa 1800-luvulla. Pelot koiruohon epäterveellisyydestä aiheuttivat juoman kieltämisen sadaksi vuodeksi. Nykyisin juomaa saa jälleen valmistaa ja myydä.

 

 

Absintti on yleensä väriltään vaaleanvihertävää, josta se on saanut lempinimensä "vihreä keiju". Koiruohon ja aniksen (joka on usein korvattu osittain [[tähtianis|tähtianiksella]]) lisäksi absintti sisältää Firenzen [[fenkoli]]a, [[iisoppi]]a, [[sitruunamelissa]]a ja [[silkkimaruna]]a (''Artemisia pontica''). Eri absinttiresepteihin sisältyy monia muitakin yrttejä, kuten [[korianteri]]a. Silkkimarunaa käytetään vihreiden absinttien värjäysvaiheessa. [[Anis|Aniksen]] maku on yleensä miedompi kuin esimerkiksi [[Pastis|pastiksessa]], koska tähtianiksen osuus on vähäisempi.

Käytettyjen yrttien korkea laatu on ensiarvoisen tärkeää saadun absintin laadun kannalta. Esimerkiksi fenkolin eri lajikkeista vain jotkut ovat soveltuvia, vaikkakin maallikon kannalta varsin samanlaisia. Anis (''Pimpinella anisum'') tuodaan usein Espanjasta tai Lähi-idästä. [[Tähtianis]] (''Illicium verum''), joka antaa vahvemman samentumisen mutta samalla tuo pippurimaista kirpeyttä, on yleensä tuotu Kaukoidästä. Toinen oleellinen laatuun vaikuttava seikka on yrttien kuivatus. [[Koiruoho]]a kuivataan erityisissä kuivaushuoneissa tai -vajoissa joitakin kuukausia.

 

 

[[Kuva:Absinthe epicier.png|thumb|Absinttitislaamo noin vuonna 1904.]]

Absinttia on ollut monenlaatuista, ja valmistusmenetelmiä useita. Parhaat laadut [[Tislaus|tislattiin]] viinirypäleistä tehdystä alkoholista, heikkolaatuisimmat valmistettiin teollisesta alkoholista kasviesanssia lisäämällä. Kuivattu koiruoho, anis ja fenkoli uutettiin yön yli alkoholissa, minkä jälkeen sekoitus keitettiin, jotta alkoholista ja yrttien [[Terpenoidit|terpenoideista]] saatiin tisle. Sen jälkeen juomaan saatettiin lisätä vielä yrttejä, minkä jälkeen se siivilöitiin. Joskus tislaus suoritettiin kahdesti laadun parantamiseksi. Juoma sai vihreän värinsä [[lehtivihreä]]stä.<ref>Baker 2001, s. 105–106.</ref>

 

 

[[Kuva:Preparing absinthe.jpg|thumb|Absintin valmistelu nautittavaksi. Laimentamaton absintti kaadetaan lasin pohjaosaan. Lasin suulle asetetun absinttilusikan päälle asetetaan sokeripala, jonka läpi lasiin kaadetaan hitaasti jäävettä niin että juoma samenee.]]

 

Vahvaa alkoholia raskaampi kylmä sokerivesi painuu lasin pohjalle absintin alle vapauttaen [[anetoli]]n ja eteeriset öljyt. Veteen liukenemattomat ainesosat erkanevat liuoksesta ja samentavat juoman. Maitomaista samentumista kutsutaan ranskaksi nimityksellä ''louche.'' Vihertävänvalkoinen pilvi leviää pyörteillen alhaalta ylöspäin antaen esteettistä nautintoa, jota 1800-luvun taiteilijat ja kirjailijat ylistivät.

 

 

1990-luvulla markkinoille tuli tšekkiläistä eli böömiläistä absinttia, josta tuli suosittua myös Länsi-Euroopassa. Autenttisesta absintista poiketen siinä ei ole juurikaan anista, joten se ei samennu laimennettaessa. Sen sijaan juoman valmistuksessa sokeripala liotetaan ensin absintissa ja sytytetään näyttävästi tuleen ennen kuin se pudotetaan juomaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.absinthes.com/absinthe-encyclopedia/renaissance/the-modern-absinthe-revival/ | Nimeke = The Modern Absinthe Revival | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Absinthes.com | Viitattu = 18.2.2021 }}</ref>

</gallery>

 

 

 

Absintin ainesosaa koiruohoa oli käytetty jo [[Muinainen Egypti|muinaisessa Egyptissä]] ja [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]] muun muassa piristeenä, [[Antiseptiikka|antiseptisena]] aineena, matolääkkeenä sekä kuume- ja kipulääkkeenä. Euroopassa juotiin useitakin koiruoholla maustettuja juomia ennen absintin keksimistä.<ref>Baker 2001, s. 101, 104.</ref>

Absintti keksittiin 1700-luvun lopulla [[Sveitsi]]ssä. Couvet’n kylässä asuneet Henriod’n perheen kaksi siskosta valmistivat juomaa, kun monarkistinen ranskalainen lääkäri Pierre Ordinaire oli kylässä paossa [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumousta]]. Ordinaire otti juoman käyttöön lääkkeenä tarinan mukaan joskus vuonna 1792. Eräs majuri Dubied havaitsi tuotteen auttavan [[Närästys|närästykseen]], joten hän osti reseptin Henriod’n siskoksilta ja ryhtyi valmistamaan juomaa itse. Vähän ajan kuluttua hän siirtyi Sveitsistä Ranskaan ja perusti absinttitehtaan [[Pontarlier]]in pikkukaupunkiin rajan lähelle. Hänen tyttärensä meni vuonna 1797 naimisiin erään Henri-Louis Pernod’n kanssa, jonka sukunimestä yhtiö sai myöhemmin nimensä. Sen tuotantomäärät kasvoivat räjähdysmäisesti. Vuonna 1896 Pernod’n tehdas tuotti jo 125&nbsp;000 litraa päivässä, ja 1900-luvun alkuun mennessä Pontarlierissa toimi jo 25 tislaamoa.<ref>Baker 2001, s. 104–106.</ref>

 

[[Kuva:Edgar Germain Hilaire Degas 012.jpg|thumb|upright|''L'absinthe'', [[Edgar Degas]] 1876.]]

 

Ranskalaisten sotilaiden ja porvariston jälkeen absintista kiinnostuivat seuraavaksi taiteilijat, boheemit, naiset ja lopulta myös työväki.<ref>Baker 2001, s. 108.</ref> Moni taiteilija ja kirjailija kuvasi tätä suosikkijuomaansa teoksissaan. Runoilijat ja intellektuellit kuten [[Arthur Rimbaud|Rimbaud]] ja [[Paul Verlaine|Verlaine]] ylistivät sen vaikutuksia aisteihin, mielialaan, luovuuteen ja olotilaan.<ref name=bole>{{Verkkoviite | Osoite = https://archive.org/details/httpswww.ijtsrd.comhumanities-and-the-artsenvironmental-science29772absinthe-the_202001/mode/2up | Nimeke = Absinthe: The Bliss, Curse and Renaissance | Tekijä = Dhruv Kishore Bole | Ajankohta = 12/2019 | Julkaisu = International Journal of Trend in Scientific Research and Development, Volume 4, Issue 1 | Viitattu = 18.2.2021 }}</ref>

 

[[Kuva:Affiche absinthe.jpg|thumb|upright|Sveitsin absinttikieltoa vastustava juliste noin vuodelta 1910.]]

 

Vuonna 1905 sai julkisuutta sveitsiläisen absintinkäyttäjän [[Jean Lanfray]]n tapaus, jossa hän ensin murhasi perheensä ja sitten itsensä.<ref name=bole /> Lanfray oli alkoholisti ja oli juonut lounaalla suuria määriä alkoholia (seitsemän lasia [[viini]]ä, kuusi lasia [[konjakki]]a, yhden [[kahvi]]n konjakin kanssa, kaksi [[crème de menthe]]ä) ennen kuin joi kaksi lasia absinttia, mutta tämä oli jätetty huomaamatta, ja murhan syynä pidettiin vain absinttia.<ref>Barnaby Conrad III (1988). ''Absinthe History in a Bottle''. Chronicle books. {{ISBN|0811816508}} ss. 1–4.</ref> Pian Lanfrayn tapauksen jälkeen 82&nbsp;000 sveitsiläistä allekirjoitti vetoomuksen absintin kieltämisestä. Sveitsi kielsi absintin vuonna 1908, Ranska vuonna 1915 ja sen jälkeen suuri osa muistakin Euroopan maista. Vain Espanjassa, Englannissa ja Portugalissa juoman tuotanto ja kauppa sai jatkua. Aniksen ystäville kehitettiin uusi aniksella maustettu juoma ilman koiruohoa.<ref name=bole />

 

 

Vuosikymmeniä myöhemmin koiruohon ainesosaa tujonia tutkittiin tieteellisesti ja havaittiin, että se ei ollut niin vaarallista hermojärjestelmälle kuin aiemmin oli luultu. Tujonipitoisen absintin nauttiminen kohtuudella ei aiheuttanut tutkimusten perusteella tujonista johtuvia terveyshaittoja.<ref name=bole />

{{viitteet}}

 

{{Commonscat-rivi|Absinthe}}