Ero sivun ”Unio Sarlin” versioiden välillä

Unio Sarlinista on esittely [[Museo Militaria]]n perusnäyttelyssä Linnankasarmin toisessa kerroksessa.

 

Sarlinin vanhemmat olivat lehtori [[A. J. Sarlin|Aron Josef Sarlin]] ja Anna Gustafva Heikel. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1940 Mary Montellin kanssa. Sarlinin serkunpojat [[Eino Kalpala|Eino]] ja [[Osmo Kalpala]] olivat 1950-luvulla menestyneitä [[alppihiihto|alppihiihtäjiä]] ja [[autourheilu|autourheilijoita]].<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

Sarlin kirjoitti ylioppilaaksi Tampereella suomalaisessa reaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi [[Nylands Nation]]iin. Opintojaan hän jatkoi [[Teknillinen korkeakoulu|Teknillisessä korkeakoulussa]] ja suoritti koneinsinööriosastolla diplomi-insinööritutkinnon I osan vuonna 1914 ja tutkinnon tierakennuksessa vuonna 1921 sekä diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1922. Sarlin kävi Sotakorkeakoulun Ranskassa vuosina 1927–1929. Hän suoritti opintomatkan vuonna 1922 tutustumaan tanskalaiseen ja saksalaiseen kevyeen ponttonikalustoon sekä Daimler-Mercedesin ja Fiatin autotehtaisiin. Vuonna 1924 hän teki opintomatkan tutustumaan Ranskan teknillisiin joukko-osastoihin ja kouluihin sekä Marokon teknillisten joukko-osastojen sodanaikaiseen toimintaan. Vuonna 1926 hän teki jälleen opintomatkan nyt Italiaan, missä hän tutustui teknillisiin joukko-osastoihin ja kouluihin sekä sotatarviketeollisuuteen. Seuraavan opintomatkan hän suoritti vuonna 1929 Ranskaan, missä hän tutki ajoneuvoissa käytettäviä puukaasuttajia. Vielä vuonna 1931 hän teki opintomatkat jotka suuntautuivat Sveitsiin ja Ranskaan ja vuonna 1932 Saksaan, Unkariin ja Englantiin, missä hän tutki ponttonikalustoja.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

[[Kuva:Pioneerikomppania.jpg|thumb|300px|Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.]]

Sarlin liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 7. maaliskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 27:n perustamisen jälkeen sen pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]] ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]] ja [[Aa-joen taistelut|Aa-joella]]. Hän suoritti vuoden 1916 syksyllä Mitaussa järjestetyn lähitaistelukoulun.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

:''Katso myös: [[Suomen sisällissota]]''

Sarlin saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkärien pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin aluksi komppanianpäälliköksi Suomen Valkoisen Armeijan 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan, jonka päällikkönä hän otti osaa taisteluihin Lempäälässä. Lempäälästä hänet määrättiin 19. huhtikuuta 1918 alkaen [[Karjalan 3. rykmentti|Karjalan 3. rykmentin]] komentajaksi. Tehtävän hän vastaanotti saavuttuaan 21. huhtikuuta 1918 Imatralle. Imatralta hän marssitti rykmenttinsä 25. huhtikuuta 1918 Joutsenon rintamalta Lappeenrantaan. Hän vastasi Karjalan rintaman oikeasta siivestä [[Saimaa]]sta [[Kuurmanpohja]]an. Hän johdatti rykmenttinsä taisteluihin Simolassa, Pulsassa, Luumäellä ja Taavetissa, jonka jälkeen rykmentti alistettiin armeijajohdon alaisuuteen ja edelleen se liitettiin Savon ryhmään kenraalimajuri [[Ernst Linder]]in komentoon ja määrättiin etenemään Haminaan ja Liikkalaan. Sarlinin rykmentin toimintaa sisällissodassa voidaan kuvailla sanoilla – hyvin itsenäistä. Vielä juuri ennen sodan päättymistä hänet siirrettiin komentajaksi [[Karjalan 2. rykmentti|Karjalan 2. rykmentiin]] 9. toukokuuta 1918.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/><ref>Suomen vapaussota VIII 1927: 372. (Sarlinin ryhmä)</ref>

 

[[Tiedosto:Suojeluskuntain Yliesikunnan kilpi.png|thumb|100px|Suojeluskuntain Yliesikunnan käsivarsikilpi.]]

Karjalan 2. rykmentistä Sarlin siirrettiin sisällissodan jälkeen 28. kesäkuuta 1918 alkaen 3. Divisioonan ja 10. heinäkuuta 1918 alkaen 2. Divisioonan esikuntapäälliköksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> Sarlin oli osallisena 16. elokuuta 1918 järjestetyssä suojeluskuntalaisten mielenosoitusparaatissa, joka oli järjestetty presidentti [[K. J. Ståhlberg]]in valintaa vastaan ja Mannerheimin kunniaksi. Paraatissa hän piti raflaavan puheen, jossa hän syytti ''demokraatteja'' kaunaisuudesta kruunamatonta hallitsijaa kohtaan, jolla hän tarkoitti Mannerheimia. Puhetta kommentoi Helsingin Sanomat otsikolla ''Tämä menee jo liian pitkälle'', syyttäen Sarlinia avoimen kapinalliseksi.<ref>Alapuro 1998: 244.</ref>

Sarlin astui takaisin armeijan palvelukseen [[23. maaliskuuta]] 1921 ja hänet sijoitettiin Teknillisten joukkojen esikuntapäälliköksi ja 14. kesäkuuta 1921 alkaen Teknillisten joukkojen komentajaksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> Kyseistä tehtävää suorittaessaan hän osallistui vuoden 1924 alussa niin sanottuun ''upseerikapinaan'', jonka tarkoituksena oli painostaa [[Lauri Ingman|Lauri Igmania]] ottamaan hallitukseensa puolustusministeriksi [[Lauri Malmberg]] tiukkoine ehtoineen, johon vaatimukseen Ingman sitten myöntyikin presidentti Ståhlbergin periaatteellisesta vastustuksesta huolimatta.<ref>Alapuro 1998: 256–257.</ref> Sarlin siirrettiin Yleisesikuntaan 3. toukokuuta 1927, missä hän toimi teknillisten ja huoltojoukkojen tarkastajana, kunnes hänet siirrettiin Puolustusministeriöön 1. tammikuuta 1938 samanlaisiin tehtäviin. Vuonna 1939 ministeri [[Juho Niukkanen]] nimitti hänet puheenjohtajaksi komiteaan, jonka oli määrä käsitellä vapaaehtoista linnoittamista.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/><ref>Talvisodan Pikkujättiläinen Porvoo 1999, s. 69, 724–725</ref>

 

Sarlin toimi sotien aikana Päämajan pioneerikomentajana ja oli Suomen armeijan ensimmäinen pioneerikomentaja ja koko [[Talvisota|talvi]]- ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikaisen pioneeritoiminnan johtaja.<ref name="SJE1975"/> Hän osallistui [[välirauha]]n aikana muun muassa ylipäällikön [[Inkilän kartano]]ssa [[22. maaliskuuta]] 1940 järjestämään neuvotteluun, jossa käsiteltiin itärajan uusille rajoille toteutettavia linnoitteita.<ref>Jägerskiöld 1976: 235.</ref>

 

Hänen johdollaan kehitettiin ja otettiin sota-ajan olosuhteissa käyttöön lukuisia omaperäisiä aseratkaisuja: muun muassa [[polttopullo]] ja [[laatikkomiina]] olivat hänen keksintöjään. Sotien jälkeen Sarlin toimi Puolustusvoimain pääesikunnan pioneerikomentajana aina vuoteen 1946 saakka, jolloin hän erosi armeijasta ja siirtyi Suomen Kiviteollisuus Oy:n palvelukseen toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajana hän toimi vuoteen 1956 saakka.<ref name="SJE1975"/>

 

Sarlin toimi määrävahvuuskomitean jäsenenä vuosina 1922–1923 ja valtioneuvoston asettaman palkkauskomitean jäsenenä vuosina 1924–1932 sekä oli Sotateknillisen Aikakauslehden avustajakunnan jäsenenä vuosina 1924–1925 ja Suomen Sotilasaikakauslehden toimituskunnan jäsenenä vuosina 1926–1927. Hän toimi Suomen ampujainliiton liittohallituksen jäsenenä vuosina 1919–1922 ja Suomen upseeriliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1921–1923 sekä Jääkäriliiton puheenjohtajana vuosina 1923–1924. Upseerien metsästysyhdistyksen varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1923–1927 ja Upseerien ampumayhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosina 1923–1925 sekä varapuheenjohtaja 1925–1928 ja puheenjohtaja vuosina 1933–1946.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

Hän toimi Suomen Graniitinjalostajain Vientiliiton varapuheenjohtajana vuodesta 1946 alkaen, Sarlin oli kunniajäsen Linnoittaja-aseveljissä vuodesta 1940 ja Korian Pioneeriupseerikerhossa vuodesta 1946, Upseerien Ampumayhdistyksessä vuodesta 1947 sekä Pioneerikillassa vuodesta 1966. Lisäksi hän oli Uruguayn kunniakonsuli vuodesta 1950 alkaen.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

Sarlin osallistui [[ammunta kesäolympialaisissa 1924|Pariisin 1924 olympialaisiin]] ja sijoittui kaksintaisteluammunnassa ([[pistoolilajit|olympiapistooli]]) toiseksi parhaana suomalaisena seitsemänneksi. Suomen mestaruuden hän voitti tarkkuuspistooliammunnassa vuonna 1921 ja kaksintaistelupistooliammunnassa vuonna 1925 ja oli armeijan mestari sotilaspistooliammunnassa vuonna 1923.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

 

*Johtajan käsikirja, 1920.

*Handbok för truppofficerare, 1921.

}}

 

* Alapuro, Risto (toim.): ''Raja railona – Näkökulmia suojeluskuntiin''. WSOY, Porvoo 1998, ISBN 951-0-23032-4.

* Donner, Svedlin ja Nurmio: ''Suomen vapaussota'' I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1920–25 Kuopio 1933.

* Suomalainen, Sundvall, Olsoni, Jaatinen (toim.): ''Suomen Jääkärit'', Oy Sotakuvia

 

{{Viitteet}}

 

* {{Kansallisbiografia|id =7695 |nimi =Sarlin, Unio (1893–1981) |tekijä =Uola, Mikko |ajankohta =22.2.1999 (päivitetty 7.7.2006) |viitattu = }}

* [[Museo Militaria]], perusnäyttelyn toinen kerros