Ero sivun ”Clemens von Galen” versioiden välillä

Länsiliittoutuneiden vallattua Münsterin maaliskuussa [[1945]] piispa von Galen selitti ensimmäisessä haastattelussaan amerikkalaisille ja englantilaisille lehdille, että vaikka hän ja monet muutkin sivistyneet saksalaiset olivat kansallissosialismin vastustajia, he olivat kuitenkin myös uskollisia isänmaanystäviä, jotka pitivät liittoutuneita vihollisina. Jo tutuksi tulleella pelottomuudellaan von Galen kritisoi seuraavina kuukausina liittoutuneiden toimintaa miehitetyssä Saksassa. Ennen kaikkea hän vastusti saksalaisen väestön joukkokarkoituksiajoukkokarkotuksia [[Oder]]in ja [[Neisse]]n itäpuolisilta Saksan alueilta sekä [[sudeettisaksalaiset|sudeettisaksalaisten]] karkoituksiakarkotuksia [[Tšekkoslovakia]]sta. Hän vastusti myös saksalaisten virkamiesten ja [[NSDAP]]:n rivijäsenten pidätyksiä ja sulkemista leireihin. Kun länsiliittoutuneet eivät kesäkuussa 1945 sallineet levottumuuksien pelossa katolisille tärkeän Kristuksen ruumiin ja veren juhlaan kuuluvan sakramenttikulkueen järjestämistä Münsterissä, von Galen valitti heidän suhtautuvan kristinuskoon yhtä kielteisesti kuin kansallissosialistienkin. Ajatuksen, jonka mukaan Saksan kansa olisi kollektiivisesti syypää Kolmannen valtakunnan rikoksiin, von Galen torjui selkein sanoin 1. heinäkuuta 1945 Münsterin lähellä Telgtessä pitämässään saarnassa.