Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p →Elämäkerta: poistettu erisnimen runsasta toistoa |
||
Rivi 20:
==Elämäkerta==
Armfelt aloitti uransa kenraali [[Otto Wellingk]]in [[paaši]]na. Hän liittyi vuonna 1683 Uudenmaan ratsuväkeen ja sai korpraalin arvon. Koska Armfelt halusi sotakokemusta, hän liittyi Ranskan armeijaan, jossa hän osallistui muun muassa Italiassa [[Nizza]]n, Villa Francan ja Suzan piirityksiin sekä Brabantissa [[Valenciennes]]in ja [[Athi]]n piirityksiin. Ranskan armeijassa Armfelt yleni kapteeniksi. Hän palasi takaisin Ruotsiin vuonna 1697 ja suuren Pohjan sodan sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan ratsuväen kenraaliadjutantiksi 9. tammikuuta 1701. Hän haavoittui heinäkuussa 1703 Rajajoella käydyssä taistelussa, ilmeisesti lievästi ja ehkä olkapäähän. Armfelt johti 26. tammikuuta [[Retusaari|Retusaareen]] tehtyä 1000 miehen vahvuista onnistunutta hävityshyökkäystä. Kevättalvella 1706
Armfelt nimettiin [[Viipurinläänin kaksikasratsuväkirykmentin|Viipurinläänin kaksikasratsuväen]] everstiksi 26. maaliskuuta 1707 ja uudelleen perustetun Karjalan ratsurykmentin everstiksi joulukuussa 1709. Elokuussa 1710 hänet lähetettiin 1000 miehen kanssa Savoon ja hän saapui [[Savonlinna]]an 15. elokuuta. Elokuussa 1710 venäläiset löivät Armfeltin johtaman alle sadan miehen joukon pienessä kahakassa.
Lybecker
Armfelt ylennettiin [[kenraaliluutnantti|kenraaliluutnantiksi]] 16. tammikuuta 1717 ja samalla hänet nimitettiin "jämtlantilaisen armeijan" ylipäälliköksi. Armeijan tehtävänä oli hyökätä Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna ([[Trondheimin sotaretki]]). Armeija eteni Norjaan elokuussa 1718, mutta [[Trondheim]]in valtaus epäonnistui. Kaarle XII kaatui [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun 1718 lopulla, mutta Armfelt sai varman tiedon Kaarlen kuolemasta vasta joulukuun lopulla. Armfelt oli vetäytynyt Trondheimin seudulta jo kuultuaan huhuja [[Kaarle XII]]:n kuolemasta. Lumimyrsky yllätti uudenvuodenaattona paluumatkalla olleen armeijan tuntureilla, ja suuri osa armeijan vajaasta 6000 miehestä kuoli.
Armfelt nimitettiin vielä 10. syyskuuta 1719 [[Viipurin lääni]]n maaherraksi, mutta hän ei ottanut tehtävää koskaan vastaan. Elämänsä loppuvuodet
Suuren pohjan sodan vuoksi Armfelt menetti [[Inkerinmaa]]lla olleen syntymäkotinsa. Tullessaan Karjalan kaksikasratsurykmentin päälliköksi Armfelt sai virkatalokseen [[Kavantjärven kartano]]n [[Antrea]]ssa. Hänen perheensä asui sodan aikana myös [[Liljendal]]in virkatalossa, mutta venäläisten etenemisen vuoksi perhe joutui jättämään talon vuonna 1713. Menetettyään syntymäkotinsa Armfelt osti [[Pernaja]]sta [[Isnäs]]in. Lisäksi hän omisti sodan jälkeen vuodesta 1723 Fassabytä ja Sarsalöta ja Sjögårdia vuodesta 1724. Armfelt oli naimisissa vuodesta 1700 Lovisa Aminoffin kanssa. Lovisa oli ratsumestari Johan Fredrik Aminoffin ja Elisabeth von Gyntersberchin tytär.
|