Ero sivun ”Suuri peli” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Laatuarviointi}} |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kh + w |
||
Rivi 6:
Suuren pelin katsotaan yleensä alkaneen vuoden 1813 [[Gulistanin rauha|Gulistanin rauhansopimuksesta]], jossa suuria alueita silloisesta [[Persia]]sta liitettiin Venäjään, ja ainakin lieventyneen vuonna 1907 solmitun [[Englannin ja Venäjän entente|Britannian ja Venäjän välisen sopimuksen]] ansiosta, jolla jaettiin maiden [[etupiiri]]t Persiassa, Afganistanissa ja [[Tiibet]]issä. <!-- tälle osiolle ei ole lähdettä -->
== Kilpailu Keski-Aasiasta ==
Afganistan oli itsenäinen emiraatti vuodesta 1747. 1800-luvulla Venäjän vaikutusvalta lisääntyi Keski-Aasiassa. Venäjän ja Intiaa hallitsevan Britannian edut kohtasivat Afganistanissa ja syntyi konflikti, joka johti muun muassa kolmeen sotaan Afganistanin ja Britannian välillä (vuosina [[Ensimmäinen afgaanisota|1839–1842]], [[Toinen afgaanisota|1878–1880]] ja [[Kolmas afgaanisota|1919]]).<ref>{{kirjaviite | Tekijä=Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka| Vuosi=1998 |Selite=hakusana Afganistan| Nimeke= Historian suursanakirja| | Julkaisija=Juva:WSOY | Tunniste=ISBN 951-0-22044-2}}</ref>
[[Tiedosto:Great Game cartoon from 1878.jpg|thumb|Poliittinen pilapiirros. Afganistanin [[emiiri]] Ali Khan "ystäviensä" Venäjän karhun ja Britannian leijonan välissä. Kuvateksti: Pelasta minut ystäviltäni. Julkaistu: ''[[Punch]]'' 30.11.1878.]]
Venäjälle laajentuminen Keski-Aasian oli palkitsevaa:
Pandjehin kriisi oli uhkaava. Se syntyi, kun venäläiset etenivät [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] itärannalta itään ja Venäjään [[Mervin valloitus|liitettiin Merv]] vuonna 1884. Etenemistä tuki venäläisten rakentama strateginen rautatie Kaspianmereltä Merviin. Merv sijaitsi vain 300 kilometrin päässä Luoteis-Afganistanin [[Herat]]ista, joka
Pohjois-Persiassa venäläisten vaikutusvalta oli 1880-luvulle tultaessa kohtalaisen voimakasta. Venäjän kasvavan vaikutusvallan Persiassa nähtiin uhkaavan Britannian ylivaltaa Persianlahdella ja myös Intiaa. Koska Venäjällä ja Persialla oli yhteistä rajaa, venäläiset pystyivät helposti hallitsemaan Pohjois-Persiaa sotilaallisesti. Lisäksi venäläisten vaikutusvaltaa lisäsivät maiden välinen kauppasopimus ja venäläisten halukkuus tarjota lainaa Persian
==Liennytys==
Britannia ei voinut vastata Venäjän toimiin Keski-Aasiassa lähettämällä alueelle laivastoa. Tämän vuoksi 1900-luvun alussa Britannian hallitus arvioi Venäjän vastaisessa sodassa Intian puolustamiseksi tarvittavan 100
Venäjän laajentuminen Kaukoidässä aiheutti Britannian ja Venäjän välillä kriisejä vuosina 1898 (Port Arthurin kriisi) ja 1901 (Mantsurian kriisi). Tämä lisäsi Britannian tarvetta vähentää ristiriitoja Venäjän kanssa. Tammikuussa 1898 [[Robert Gascoyne-Cecil|Robert Gascoyne-Cecil Salisbury]] kävi neuvotteluja venäläisten kanssa, mutta sai aikaiseksi merkitykseltään vähäisen sopimuksen. Myös vuosina 1901–1902 [[Henry Petty-Fitzmaurice Lansdowne]]n käymät neuvottelut epäonnistuivat, vaikka Venäjän [[Vladimir Lamsdorf]] olikin aikaisempaa sovittelevampi. Neuvottelut jatkuivat vuonna 1903. Tällöin Japani suhtautui sotaisasti Venäjään, ja toukokuussa 1904 tsaari [[Nikolai II]] hyväksyi ajatuksen sopimuksesta Britannian kanssa. [[Venäjän–Japanin sota]] oli kuitenkin jo syttynyt. Sodan aikana Venäjän ja Britannian suhteet huononivat, koska venäläiset kokivat Britannian yllyttäneen Japania sotaan. Suhteita huononsi edelleen [[Doggermatalikon selkkaus]], jossa Venäjän laivasto hyökkäsi englantilaisia kalastusaluksia vastaan lokakuussa 1904.<ref name=Lowe/>
Britannian uusi ulkoministeri [[Edward Grey]] aloitti innokkaasti uudet neuvottelut venäläisten kanssa kesäkuussa 1906. Venäjän uusi ulkoministeri [[Aleksandr Izvolski]] aloitti vakavat neuvottelut Britannian kanssa saatuaan vahvistuksen Saksalta lokakuussa 1906, että se ei vastustanut suhteiden lämmittämistä Britannian kanssa.<ref name=Lowe/>
Lämpimät suhteet Venäjään olivat Britannialle tärkeät siirtomaiden vuoksi ja Euroopan voimatasapainon takia: Saksa vahvistui edelleen ja Venäjä oli heikentynyt Japanille hävityn sodan takia. Venäjä puolestaan luopui eduistaan Aasiassa saavuttaakseen etuja Euroopassa. Lisäksi Venäjä joutui olemaan uskollinen liittolaiselleen Ranskalle, jonka tarjoamista lainoista se oli riippuvainen. Venäjän haluun ja mahdollisuuksiin lämmittää suhteita Britanniaan vaikutti myös Ranskan ja Britannian ristiriitojen väheneminen siirtomaakilvoittelussa. Lisäksi Saksa oli aktivoitunut Lähi-idässä ja uhkasi Venäjän ja Britannian asemaa alueella. Myös Venäjän asema Kaukoidässä oli huonontunut, ja lämpimät suhteet Britanniaan, Japanin liittolaiseen, nähtiin hyödyllisinä.<ref name=Lowe/>
==Sopimus==
Venäjän ja Britannian välinen sopimus syntyi 1907 vuoden neuvotteluiden jälkeen. Sopimus käsitteli Afganistania, Tiibetiä ja Persiaa. Venäjä luopui yrityksistä luoda suora yhteys Afganistanin emiiriin ja tunnusti maan kuuluvan Britannian etupiiriin. Osapuolet tunnustivat Tiibetin alueellisen yhtenäisyyden, ja Intia luopui aikaisemmasta Tiibetiin suuntautuneesta politiikastaan (esimerkiksi [[Younghusbandin retkikunta]] vuonna 1904). Kummatkin osapuolet pitivät Persiaa neuvotteluiden tärkeimpänä kohtana, koska yhteisymmärryksen saavuttaminen oli tärkeää ennen kuin Saksan vaikutusvalta kasvaisi alueella. Persia jaettiin kolmeen osaan: suurempi pohjoisosa kuului Venäjän ja pienempi eteläosa Britannian etupiiriin. Näiden välissä oli neutraali alue. Käytännössä Britannia tunnusti Venäjän poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan Pohjois-Persiassa. Lisäksi Venäjä tunnusti Britannian
Syntyneeseen sopimukseen suhtauduttiin kriittisesti sekä Venäjällä että Britanniassa. Äänekkäimmät kriitikot olivat Venäjällä sotilaita ja Britanniassa Intian hallinnosta. Venäjä löi laimin toistuvasti sopimusta, mikä heikensi jatkuvasti sen suhteita Britanniaan ennen vuotta 1914 ja [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttymistä.<ref name=Lowe/>
== Käsitteen tausta ==
Käsitteen ''suuri peli'' keksijäksi mainitaan usein tiedustelu-upseeri [[Arthur Conolly]] (1807–1842), mutta tunnetuksi sen teki [[Rudyard Kipling]] romaanissaan ''[[Kim (vuoden 1901 kirja)|Kim]]'' (1901), jossa Hurree Babu sanoo:
==Lähteet==
|