Ero sivun ”Planckin laki” versioiden välillä

[[Rayleigh’n–Jeansin laki]]a pidetään usein Planckin lähtökohtana, vaikka näin ei ollut: Rayleigh'n-Jeansin laki kehitettiin vasta Planckin esitettyä oma säteilylakinsa. Laki oli kuitenkin erikoisen merkittävä, sillä se perustui vahvaan teoreettiseen pohjaan siinä missä Planck oli joutunut toistaiseksi tyytymään joissain kohdissa "käsien heilutteluun". Rayleigh'n-Jeansin laissa oli kuitenkin [[ultraviolettikatastrofi]]na tunnettu paha puute. Tämä osoitti termodynamiikan teoreettisen perustan olevan ongelmallinen. Ultraviolettikatastrofi oli peräisin klassisen fysiikan laskelmista, joissa säteilyn oletettiin olevan jatkuvaluonteista. Planck yritti kehittää paremman perusteorian, joka täydentäisi termodynamiikan. Hän laski, että uusi säteilylaki sopii kaikkiin [[spektroskopia|spektroskooppisiin]] mittauksiin siinä tapauksessa, että kappaleen varautuneiden säteilijöiden eri moodien summa lasketaan olettamalla näiden säteilijöiden energian olevan suoraan verrannollinen taajuuteen.{{Lähde|2.11.2021}}

Vastoin yleistä luuloa{{Selvennä|Kuka luulee, lähde}} Planck ei käsitellyt valon vaan aineen ja säteilyn välisen energiavaihdon kvantittumista – ja sitäkin vasta vuonna 1911 Einsteinin ja Lorenzin myötävaikutuksella. Se käy selväksi hänen alkuperäisestä kirjoituksessaan vuodelta 1901 ja tässä paperissa oleviin viittauksiin aikaisempaan työhönsä. Hänen kirjassaan ”Theory of Heat Radiation” (Lämpösäteilyn teoria) on myös selvästi esitetty Planckin vakion viittaavan sähköiseen värähtelijään (Hertzian oscillator).{{Lähde|mistä sait ajatuksen sähköisestä oskillaattorosta?|2.11.2021}} Kvantittumisen käsitteen kehittivät muut sellaiseksi, joka nykyisin tunnetaan kvanttimekaniikkana. Seuraavan askeleen tällä tiellä otti [[Albert Einstein]], joka [[valosähköinen ilmiö|valosähköistä ilmiötä]] tutkittuaan ehdotti mallia ja yhtälöä, jossa valoa ei vain emittoitu (lähetetty) vaan myös absorboitiin (vastaanotettiin) paketteina tai [[fotoni|fotoneina]]. Tyydyttävä teoreettinen johto laille saatiin kuitenkin vasta, kun [[Satyendra Nath Bose]] ja Einstein 1920-luvulla olivat esittäneet [[Bosen–Einsteinin statistiikka|Bosen–Einsteinin statistisen]] jakaumalain.{{Lähde|2.11.2021}}