'''Kvanttiteoria''' onei ole teoria laisinkaan, vaan tapa teorisoida [[Fysiikka|fysiikan]] ilmiöitä tietyllä tavalla. Kvanttiteorioille ominaista on [[TieteellinenPlanckin teoria|teoriavakio]],n jossakäyttö käytetäänsuureiden laskemisessa ja suureiden diskreetit arvot; [[Planckin vakiokvantti|kvantit]]ta. SeEri onkvanttiteoriat ovat [[kvanttifysiikka|kvanttifysiikan]] ([[kvanttimekaniikka|kvanttimekaniikan]]) perusta. [[Klassinen fysiikka|Klassisesta fysiikasta]] poiketen monet suureet saavat kvanttiteorioissa diskreettejä arvoja eli ne ovat [[kvantittuminen|kvantittuneita]]. Teorian nimi on peräisin siitä havainnostahavainnoista, että [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettisen muodostuusäteilyn]] [[sähkömagneettinen säteily#Comptonin sironta|sironnan]] ja [[valosähköinen ilmiö|valosähköisen ilmiön]] energia ilmenee diskreeteistä paketeista(määrällisistä) energiapaketeista. Näitä paketteja kutsutaan [[kvantti|kvanteiksi]]. KlassistenSähkömagnetismissa teorioidentämä muuttamistadiskreettisyys kvanttiteorioiksiselittyy kutsutaanatomien kvantisoimiseksivirittymisellä taija kvantittamiseksivirityksen purkautumisella. Virittyminen vaatii määräenergian ja virityksen laukeaminen vapauttaa saman määräenergian. Korkeammalle energiatilalle virittynyt atomi emitoi energiatilojen eron kerralla palatessaan alemmalle energiatasolle; siksi vapautuvan energian määrä on määrällinen, eli diskreetti, eli kvantittunut - se voi saada vain energiatilojen eron mukaisia arvoja.
Klassisten teorioiden muotoilemista kvanttiteorioiksi kutsutaan kvantisoimiseksi tai kvantittamiseksi. Mitään varsinaista tarvetta ei kvantisoimiselle ole milloin suureet eivät saa määrällisiä arvoja.
''Kvanttifysiikka''a nimetään usein ''kvanttimekaniikaksi'' ensimmäisen kvanttiteorian mukaan.
