Ero sivun ”Koutokeinon kansannousu” versioiden välillä

'''Koutokeinon kansannousu''' oli Pohjois-Norjan[[Norja]]n [[Koutokeino]]ssa ([[norjan kieli|norjaksi]] ''Kautokeino'', [[pohjoissaame]]ksi ''Guovdageaidnu'') [[8. marraskuuta]] [[1852]] tapahtunut saamelaisten kansannousu. Kansannousu alkoi, kun joukko saamelaisia tappoi paikallisen kauppiaan ja nimismiehen, ja loppui toisen saamelaisjoukon vangittua kapinoitsijat.

Kapinan taustalla oli useita tekijöitä. SaamelaistanSaamelaisten olot Koutokeinossa olivat vaikeat. [[Poronhoito]] oli vaikeutunut huomattavasti norjalaisten uudisasukkaiden tultua alueelle. Perinteiset talvilaidunnusalueet jäivät monien ulottumattomiin, kun [[Suomi|Suomen]] ja Norjan raja suljettiin vuonna 1852. [[Venäjä]] lakkautti syksyllä 1852 Norjan saamelaisten oikeudet talvilaiduntamiseen ja kalastukseen Suomen puolella. Norjassa jokivarsille muuttaneet talonpojat estivät saamelaisia kalastamasta Jäämereen laskevien jokien parhailla kalapaikoilla. Porvarien ja talonpoikien harjoittama viinakauppa aiheutti sosiaalisia ongelmia ja saamelaisten yhteisöt kärsivät pahasta alkoholismista. Tilanne herätti ja provosoi Koutokeinon saamelaisissa hurmahenkisyyttä ja aggressiota.<ref>Pursiainen 2001. s. 8, 11-12</ref><ref>Lohi 2007. s. 75</ref>

Lestadiolaisuus sai jo vuonna 1847 paljon saamelaisia kannattajia myös Koutokeinossa Norjassa. Keväällä 1849 Laestadius muutti [[Ruotsi]]n [[Kaaresuvanto (Kiiruna)|Kaaresuvannosta]] [[Pajalan Pajalaankunta|Pajala]]an, joka oli paljon kauempana Koutokeinosta. Koutokeinolaiset lestadiolaiset alkoivat käydä kuuntelemassa juuri lestadiolaistuneen Muonion[[Muonio]]n kirkkoherran J. F. Liljebladin saarnoja. Jo talvella 1849–1850 Koutokeinon saamelaisten lestadiolaisten käytöksessä ja uskonelämässä alkoi näkyä huolestuttavaa hurmahenkisyyttä, röyhkeyttä ja aggressiivisuutta. Ilmiötä esiintyi myös Kuttasen kylässä.<ref>Lohi 2007. s. 94</ref> Saamelaisten keskuudessa alkoi esiintyä ''kolmen kyynärän jumalan oppia'', jonka mukaisesti osa piti itseään kristuksena ja jumalana sekä niin pyhinä, etteivät he tarvinneet enää synninpäästöä.<ref>Pursiainen 2001. s. 9</ref><ref>Lohi 2007. s. 73, 89-90</ref>

1850-luvun alussa syntyi [[lestadiolaisuus|lestadiolainen]] äärilahko [[Koutokeinon hurmos]], joka asettui vastustamaan Norjan hallitusta ja paikallista kirkkoa. Ensimmäiset levottomuudet alkoivat jo kesällä 1851, kun joukko Koutokeinon hurmoksen jäseniä kävi [[Kierua]]ssa ja Koutokeinossa jumalanpalvelukseen osallistuneiden kimppuun. 22 saamelaista tuomittiin rangaistuksiin, jotka vaihtelivat kahden vuoden pakkotyöstä viiden päivän arestiin sekä sakkoihin. Pidätettyjen joukossa olivat tulevan kapinan johtajat [[Aslak Hætta|Aslak Jakobsen Hætta]] (1825–1854){{selvennä|henkilöartikkelissa eri syntymävuosi}} ja [[Mons Somby]] (1825–1854). Raskaimmat tuomiot saaneita pidettiin selleissä kuukausia ennen tuomioita.{{selvennä|Tässä sana tuomio ilmeisesti tarkoittaa kahta eri asiaa. Mitä siis tarkoitetaan?}} Erityisesti katkeruutta herätti se, että tuomittujen piti maksaa sakkojen lisäksi kaikki oikeudenkäynnin kustannukset, mikä ajoi monet perheet vararikkoon.<ref name="Saamelaiset : historia, yhteiskunta, taide" /><ref>http://www.snl.no/.nbl_biografi/Aslak_H%C3%A6tta/utdypning</ref>

Vuonna 1852 HættanHætta, Somby ja joukko Koutokeinon hurmosliikkeeseen kuuluneita saamelaisia kokoontui paikalliseen [[siida]]an aiemmissa levottomuuksissa pidätettyjen perheiden kanssa. Sunnuntaina [[7. marraskuuta]] 35 aikuisen ja 22 lapsen joukko lähti kohti Koutokeinoa. He pysähtyivät Mortasin kylässä, jonka asukkaita he yrittivät saada mukaan kapinaan.

Seuraavana aamuna maanantaina 8. marraskuuta 1852 saamelaisten hurmahenkisyys ja vihamielisyys kärjistyivät, kun kapinalliset saapuivat Koutokeinon kirkonkylään. Hyökkääjät surmasivat viinakauppias Carl Johan Ruthin (1818–1852). Kun nimismies Lars Johan Buchtin (1813–1852) tuli apuun, hänetkin tapettiin.<ref>Lohi 2007. s. 75-76, 81-84 </ref> Väkijoukko sytytti Ruthin talon tuleen. Talon muut asukkaat vietiin paikalliseen pappilaan, jossa myös pastori Fredrik Waldemar Hvoslef ja pappilan henkilökunta otettiin kiinni. Vangit piestiin lukuun ottamatta pastorin vaimoa.

Koutokeinon asukkaita oli sillä välin paennut läheiseen kylään, josta 19–20 lähti hengen saamelaisjoukko lähti torjumaan kapinallisten hyökkäystä. Joukko kokoontui Koutokeinon läheiselle myllylle ja jatkoi opettaja Klemet Gundersenin johtamana kukistamaan kapinallisia. Aslak Hætta yritti saada joukkojaan osallistumaan taisteluun, mutta lopulta vain 15 lähti mukaan. Nuijin ja haloin käydyssä tappelussa kuoli kaksi kapinallista. Loput otettiin kiinni ja sidottiin.<ref name="Saamelaiset : historia, yhteiskunta, taide" />

Korkein oikeus tuomitsi [[14. helmikuuta]] [[1854]] viisi kapinallista kuolemaan. Lisäksi kahdeksan kapinallista tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön ja viisitoista sai lyhyemmät pakkotyötuomiot, joiden pituus vaihteli alle vuodesta kahteentoista vuoteen. Tuomituista 17 oli naisia ja 11 miehiä. Neljä syytettyä vapautettiin, ja yksi kuoli kesken oikeudenkäynnin.

Aslak Hætta ja Mons Somby mestattiin [[14. lokakuuta]] [[1854]] [[Alattio]]ssa. Heidän päänsä lähetettiin tutkittaviksi Osloon[[Oslo]]on, mistä ne palautettiin haudattaviksi vasta 1990-luvulla. Kolmen kuolemaanmuun tuomitun kolmenkuolemaantuomitun rangaistukset muutettiin elinkautiseksi pakkotyövankeudeksi. Elinkautisvangeista [[Henrik Skum]] kuoli vankeudessa vuonna [[1858]]. [[Ellen Skum]] ja [[Lars Hætta]] armahdettiin vuonna [[1867]]. Lievemmän tuomion saaneista kolme kuoli vankeudessa, mutta muut vapautuivat tai armahdettiin viimeistään vuonna [[1865]].<ref>Pursiainen 2001. s. 6-7</ref><ref>Lohi 2007. s. 84-85</ref>

Kapinan jälkeen saamelaisiin kohdistetut norjalaistamistoimet kovenivat.<ref name="Saamelaiset : historia, yhteiskunta, taide" /> Myöhemmin yksi hyökkääjistä, 15 vuotta vankilassa istunut Aslakin veli Lars Hætta (1834–1896) käänsi Uuden[[Uusi testamentti|Uusi testamentin]] [[Saamelaiskielet|saamen kielelle]].<ref>Lohi 2007. s. 85, 93</ref>

Tapauksesta syytettiin yleisesti [[Lars Levi Laestadius]]ta ja hänen levittämiään oppeja, vaikka on ilmeistä, etteivät Koutokeinon tapahtumiin johtaneet mitkään Laestadiuksen antamat opetukset.<ref>Lohi 2007. s. 92-95</ref> Laestadiusta syyttivät tapauksesta mm.muun Tromssanmuassa [[Tromssa]]n piispa Daniel Bremer Juell ja ''Norbottens-Posten''-lehti.<ref>Lohi 2007. s. 92-95</ref>

Aslak Hættan johtama hurmahenkinen saamelaisryhmä oli ennen Koutokeinon murhatöitä selvästi erkaantunut Laestadiuksen opista ja myös lestadiolaisesta seurakuntayhteydestä omaksi uskonnolliseksi ryhmäkseen, jolla oli lähemmät suhteet kirkkoherra Liljebladiin kuin Laestadiukseen.<ref>Lohi 2007. s. 73, 86-91, 94-95</ref> Aslak Hætta oli jopa suunnitellut Lars Levi Laestadiuksen surmaamista, mikä on yksi todiste siitä, että hänen johtamansa lestadiolaissuuntaus oli erkaantunut muusta lestadiolaisuudesta erilliseksi hurmahenkiseksi lahkokseen, vaikka osa sen kannattajista arvostikin yhä Laestadiusta ja jopa vetosi häneen oikeudenkäynnissä.<ref>Lohi 2007. 96-97</ref> Laestadius puolestaan syytti Koutokeinon ristiriidoista muun muassa välinpitämättömiä pappeja, viranomaisia ja Norjan kielipolitiikkaa saamelaisalueilla.<ref>Pursiainen 2001. s. 11</ref><ref>Lohi 2007. s. 97</ref>