Ero sivun ”Rubidium” versioiden välillä

Rubidiumia pidetään 16. runsaimpana alkuaineena maankuoressa<ref name=":6">{{Verkkoviite|osoite = http://periodic.lanl.gov/37.shtml.|nimeke = Rubidium|julkaisu = |julkaisija = Los Alamos National Laboratory|viitattu = 9.5.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>. Sitä löytyy muun muassa [[pollusiitti|pollusiitista]], [[leusiitti|leusiitista]], [[karnalliitti|karnalliitista]] ja [[zinnwaldiitti|zinnwaldiitista]], joka sisältää rubidiumia oksidin muodossa noin 1&nbsp;%<ref name=":6" /><ref name=":7">{{Verkkoviite|osoite = http://www.rsc.org/periodic-table/element/37/rubidium|nimeke = Rubidium|julkaisu = |julkaisija = Periodic Table|viitattu = 9.5.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>. Lepidoliitista on löydetty jopa 1,5&nbsp;% rubidiumia<ref name=":6" /> ja sitä saadaan kaupallisesti tästä lähteestä litiumin uuton sivutuotteena<ref name=":7" />. Myös jotkut kaliummineraalit ja kaliumkloridit sisältävät rubidiumia kaupallisesti merkittävän määrän<ref name=":6" />. Merkittäviä rubidiumin lähteitä ovat muun muassa runsas pollusiittiesiintymä Kanadassa (Bernic Lake, [[Manitoba]]), josta saadaan myös cesiumia, sekä kaliummineraalit Kaliforniassa (Searles Lake) ja Michiganin suolavesistä saatu kaliumkloridi<ref name=":6" />. Merivesi sisältää rubidiumia keskimäärin 125&nbsp;μg/L<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = The distribution of rubidium, cesium and barium in the oceans|Julkaisija = Geochimica et Cosmochimica Acta|Tekijä = Bolter, E; Turekian, K; Schutz, D}}</ref>.

 

Rubidiumyhdisteitä tuotetaan noin 2−4 tonnia vuodessa. Metallista rubidiumia voidaan saostaa elektrolyysin avulla<ref name=":8">{{Kirjaviite|Nimeke = Chemistry|Julkaisija = Philadelphia: Blanchard and Lea|Tekijä = Brande, William T., Taylor, Alfred S}}</ref>. Rubidiumia saadaan myös tuotettua lepidoliitin ja pollusiitin käsittelyn sivutuotteena. Kyseisiä malmeja louhitaan vain vähän ja valikoiduilla menetelmillä. Lepidoliittia ja pollusiittia etsitään lähinnä niiden litiumpitoisuuden takia.<ref name=":5" />