Ero sivun ”Taajuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Edistynyt mobiilimuokkaus |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Sine waves different frequencies.png|thumb|270px|Eritaajuisia [[siniaalto]]ja.]]
'''Taajuus''' (vanhalta nimeltä ''jaksoluku'' <ref name=si_opas>{{Verkkoviite | Osoite = http://web.archive.org/web/20120831234747/http://www.sfs.fi/files/70/si-opas.pdf | Nimeke = SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) | Tekijä = Suomen Standardoimisliitto | Tiedostomuoto = PDF | Selite = Sivu 11 | Julkaisu = SFS-oppaat | Ajankohta = 04.11.2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen Standardoimisliitto | Viitattu = 18.12.2011 | Kieli = }}</ref>) kuvaa jonkin
Taajuuden [[SI-yksikkö]] on [[hertsi]] (tunnus Hz), joka on [[sekunti]]<sup>–1</sup>, eli 1 Hz = 1 / s. Yksikön nimi tulee [[Saksa|saksalaisen]] [[fyysikko|fyysikon]] [[Heinrich Rudolf Hertz|Heinrich Rudolf Hertzin]] nimestä. Yksi hertsi kertoo yhden tapahtuman
== Ilmiön
Jonkin ilmiön taajuus voidaan selvittää mittaamalla yhden jakson pituus sekunteina ja ottamalla siitä [[käänteisluku]].
Jos ajanjaksona tapahtuu n tapahtumaa, mutta tapahtumien jaksonaika vaihtelee, niin kyseessä ei ole taajuus ensinkään.
== Sähkösignaalin taajuus ==
Sähkötekniikan [[siniaalto|sinimuotoisten]] signaalien yhteydessä puhutaan usein myös [[kulmataajuus|kulmataajuudesta]]. Taajuuden ''f'' ja kulmataajuuden ''ω'' välillä on seuraava riippuvuus:▼
Ennen puolijohde-elektroniikan kehittymistä sähkösignaalin taajuus mitattiin [[resonaattori|resonaattoreill]]a. Matalilla taajuuksilla käytettiin mekaanisia värähtelijöitä, jotka herätettiin mitattavan virran syöttämällä sähkömagneetilla. Korkeammilla taajuuksilla käytettiin [[resonanssipiiri|LC-resonanssipiirejä]], joiden imemä virta mitattiin. Hyvin korkeilla taajuuksilla (yli GHz) käytettiin onteloresonaattoreita. [[Resonanssi]]ssa virta saavutti maksimiarvon. Nykyään matalia taajuuksia mitataan määrittämällä jännitteen kahden nollakohdan välinen aikaero ja korkeita taajuuksia laskemalla aikaväliin osuneiden jännitteen merkinvaihtojen lukumäärä. Elektroniset [[taajuusmittari]]t voidaan helposti tehdä hyvin tarkoiksi. Ne ovatkin tarkimpia yleisesti käytettyjä mittareita. Monia eri taajuuksia sisältävän signaalin eri komponentit voidaan erottaa toisistaan [[spektrianalysaattori]]lla.▼
=== Kulmataajuus ===
{{Pääartikkeli|[[Kulmataajuus]]}}
▲Sähkötekniikan [[siniaalto|sinimuotoisten]] signaalien yhteydessä puhutaan usein
:''ω'' = 2π·''f''.
Rivi 21 ⟶ 30:
jossa ''Ip'' on virran huippuarvo ja ''t'' on aika.
▲Ennen puolijohde-elektroniikan kehittymistä sähkösignaalin taajuus mitattiin [[resonaattori|resonaattoreill]]a. Matalilla taajuuksilla käytettiin mekaanisia värähtelijöitä, jotka herätettiin mitattavan virran syöttämällä sähkömagneetilla. Korkeammilla taajuuksilla käytettiin [[resonanssipiiri|LC-resonanssipiirejä]], joiden imemä virta mitattiin. Hyvin korkeilla taajuuksilla (yli GHz) käytettiin onteloresonaattoreita. [[Resonanssi]]ssa virta saavutti maksimiarvon. Nykyään matalia taajuuksia mitataan määrittämällä jännitteen kahden nollakohdan välinen aikaero ja korkeita taajuuksia laskemalla aikaväliin osuneiden jännitteen merkinvaihtojen lukumäärä. Elektroniset [[taajuusmittari]]t voidaan helposti tehdä hyvin tarkoiksi. Ne ovatkin tarkimpia yleisesti käytettyjä mittareita. Monia eri taajuuksia sisältävän signaalin eri komponentit voidaan erottaa toisistaan [[spektrianalysaattori]]lla.
== Katso myös ==
Rivi 34 ⟶ 41:
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}
| |||