Ero sivun ”Marilyn Monroe” versioiden välillä

[[Tiedosto:Marilyn Monroe photo pose Seven Year Itch.jpg|pienois|pysty|Monroe kuvaamassa ''Kesä­lesken'' (1955) kuuluisaa kohtausta.]]

 

 

Monroe oli uransa alusta alkaen mukana luomassa julkista imagoansa, ja elämänsä loppu­puolella hän hallitsi sitä lähes kokonaan. Hän kehitti strategioita julkisuutta varten, ystävystyi [[Sidney Skolsky]]n ja [[Louella Parsons]]in kaltaisten juoru­kolumnistien kanssa ja päätti valo­kuviensa käytöstä. Grablen ohella Monroeta verrattiin 1930-luvun vaaleaan filmi­tähteen [[Jean Harlow|Jean Harlow’hun]]. Monroe ihaili lapsuudessaan Harlow’ta suuresti ja käytti jopa alku­peräistä nimeään ’Norma Jeane’ muodossa ’Norma Jean’ idolinsa mukaan.<ref>Banner 2012, s. 38, 175.</ref>

 

 

Marilyn Monroe on ollut vuodesta 1953 lähtien maailman tunnetuimpia henkilöitä. Vuoden 1949 alaston­kuvat tekivät hänestä Holly­woodin kuumimman puheen­aiheen, ja ''Niagara''-elo­kuva vakiinnutti hänen asemansa seksi­symbolina. Klassikko­komedioiden ''Herrat pitävät vaalea­veriköistä'' ja ''Kuinka miljonääri naidaan'' myötä hänestä tuli yksi kaikkien aikojen valo­voimaisimmista filmi­tähdistä. Lehdistössä Monroe esitettiin [[amerikkalainen unelma|amerikkalaisen unelman]] ruumiillistumana, tyttönä joka nousi lapsuuden kurjuuksista Holly­wood-tähteyteen.<ref>Banner 2012, s. 44, 45.</ref> Platina­pommin osat tekivät Monroesta miesyleisön palvonnan kohteen, mutta ne myös leimasivat hänet pahemman kerran. Koska Monroen roolihahmot oli rakennettu hänen ”tyhmän blondin” imagonsa varaan, ihmiset luulivat hänen olevan sellainen tosi­elämässäkin. Tämä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan saada toisen­laisia rooleja sekä tulla otetuksi vakavasti näyttelijänä ja liike­naisena.<ref>Banner 2012, s. 273–276.</ref>