Ero sivun ”Zahir al-Umar al-Zaydani” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 36:
Zahir al-Umar saattoi asemansa turvaamisen jälkeen keskittyä Länsi-Galilean valtaamiseen. Alueella sijainnut satama [[Akko]] tunnettiin etenkin [[puuvilla]]n kaupan keskuksena. Akko vallattiin vuonna 1746<ref name="eoi" /> ja Zahir teki siitä uuden valtakeskuksensa.<ref name="penc" /> Vuoteen 1751 Akkon ympärille oli rakennettu uudet kaupunginmuurit ja esimerkiksi [[ranska]]laiset kauppiaat kutsuivat häntä "Akkon kuvernööriksi".<ref name="eoi" /> Akko kukoisti ja kasvoi puuvillakaupalla. Akkon ohella linnoituksia rakennettiin ympäri Zahirin hallitsemaa aluetta esimerkiksi Tiberiaan, Safadiin, [[Deir Hanna]]an ja [[Shefa-Amr|Shafa Amriin]]. Zahirin sukulaiset ja lapset saivat asemia alueen eri pienemmillä hallinnollisilla alueilla.<ref name="penc" /> Vuonna 1768 Zahir otti tittelin "Akkon [[šeikki]], [[Nasaret]]in, Tiberiaan ja Safadin [[emiiri]] ja koko Galilean šeikki". Zahir oli valtakautensa huipulla.<ref name="eoi" /> Vaikka Zahir oli muodollisesti [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] alainen, hän oli käytännössä itsenäinen.<ref name="egy">{{Kirjaviite | Tekijä = Andrei Sergejeff | Nimeke = Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen | Vuosi = | Luku = "Pilviin kurkottaja" ja "Egyptin irtautuminen Osmani-imperiumista | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-345-573-3 }}</ref> Zahirin ei kuitenkaan onnistunut laajentamaan hallintoaan kohti etelään. Etelässä häntä vastaan liittoutuneet [[Jenin]]in, Nabluksen ja [[Gaza (kaupunki)|Gazan]] mahtisuvut rajoittivat Zahirin valtapiirin etelässä [[Jisreelin tasanko]]on.<ref name="penc" />
 
Vaikka Zahir oli saavuttanut huomattavan aseman, uhan hänelle muodostivat kuitenkin sotilaallisesti ylivoimaiset osmanit. Tukea saadakseen Zahir pyrki liittoutumaan [[Egypti]]n hallitsija [[Ali Bei al-Kabir]]in kanssa<ref name="eoi" />, jolla oli Zahiria vastaava puoli-itsenäinen asema.<ref name="egy" /> Ali Bei al-Kabir teki sotaretken osmaneja vastaan ja egyptiläisten joukot valtasivat vuosina 1770 ja 1771 Palestiinan ja Damaskoksen. Hieman epäselvästä syystä hänen komentajansa [[Muhammad Bei Abu al-DhahabadDhahab]] päätyi kuitenkin pettämään hänet ja luopumaan Damaskoksesta.<ref name="egy" /> Zahir menetti tärkeän liittolaisensa, mutta hänen onnistui kuitenkin vielä säilyttää asemansa. Osmanit olivat vielä kiireisiä heidän[[Venäjän–Turkin sota (1768–1774)|sotiessaan Venäjää vastaan]]. Hänen onnistui jopa hieman laajentaa omaa valtapiiriään valtaamalla [[Sidon]]in ja [[Jaffa (kaupunki)|Jaffan]] satamat.<ref name="eoi" /> Hänen joukkonsa yrittivät myös epäonnistuen piirittää [[Jerusalem]]ia.<ref name="jeru">{{Kirjaviite | Tekijä = Simon Sebag Montefiore | Nimeke = Jerusalem : kaupungin elämäkerta | Vuosi = 2011 | Luku = 33. Mahtisuvut 1705–1799 | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Suomentaja = Otto Lappalainen | Tunniste = | Isbn = 978-951-0-39328-4 }}</ref>
 
Osmanit [[Kutšuk Kainardžin rauha|solmivat rauhan]] [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] kanssa vuonna 1774. Nyt he saattoivat puuttua myös kapinallisena pidetyn Zahirin toimintaan. [[Cezayirli Gazi Hasan Pašša]]n komentama osmanien laivasto-osasto hyökkäsi Akkoon elokuussa 1775<!-- lähteessä 1774, mutta tämä lienee typo -->.<ref name="eoi" /> Akkossas ollut Zahir yritti paeta kaupungista. Tarinan mukaan hän paetessaan huomasi lempivaimonsa olevan kateissa. Hän ratsasti takaisin kaupunkiin ja vaimonsa löydettyään vaimo vetäisikin rakastajansa alas hevoseltaan. Zahirin vastustajat surmasivat hänet tikarein ja hänet [[mestaus|mestattiin]]<ref name="jeru" /> 21. elokuuta 1775.<ref name="eoi" /> Osmanit tekivät Gazi Hasan Paššasta Zahirin seuraajan Sidonin kuvernöörinä.<ref name="penc" />