Ero sivun ”Projekti 629” versioiden välillä

| uppouma = 25002&nbsp;500 [[Tonni|t]] (pinnalla)<br>29002&nsbp;900 t (sukelluksissa)

| koneteho = 60006&nbsp;000 [[Hevosvoima|bhp]] (pinnalla)<br>53005&nbsp;300 bhp (sukelluksissa)

| aseistus MT = 3 x [[SS-N-4]] -ohjusta<br>10 x 533 mm [[Torpedoputki|torpedoputkea]]

'''Projekti 629''' (NATO{{Nato-koodinimi: '''nimi|Golf'''}}) oli Neuvostoliiton laivaston 1950-luvun lopun dieselkäyttöisten ballistisin ohjuksin varustettuvarustettujen dieselkäyttöisten sukellusveneiden muodostama sukellusveneluokkaalusluokka.

Luokan suunnittelu aloitettiin 1950-luvun puolivälissä pian sen jälkeen kun [[Projekti 611]]:n ({{Nato-nimi|Zulu}}) veneeseen oli sijoitettu menestyksekkäästi ydinkärjen kuljettamaan kykenevä [[R-11FM Scud]] -ohjus, joka pystyi kuljettamaan ydinkärjen. Ohjuksenjonka kantomatka oli ydinkärjellä varustettuna noin 150 km.

Suunnittelutoimisto oli OKB-16, joka suunnittelu myös D-2-laukaisujärjestelmän, joka oli tarkoitus sijoittaa veneeseen. Vene itse perustui [[Projekti 641]]:een ({{Nato-nimi|Foxtrot}}). Sukellusveneeseen sijoitettiin kolmetornin ohjustataakse siiloihin torninkolme taakseohjusta. Ohjukset voitiin laukaista vain pinnalta, mutta veneen liikkuessa. Laukaisun valmistelu kesti noin tunnin, mutta se voitiin tehdä veden alla, jonka jälkeen kolme ohjusta voitiin laukaista pinnalta 12 minuutissa. Lisäksi veneissä oli kuusi 533 mm torpedoputkea.

Kolmen veneen jälkeen ohjukseksi tuli uudempi nestepolttoaineinen yksivaiheinen [[R-13]] ({{Nato-nimi|SS-N-4 Sark}}), jonka kantama oli 600 km.

Veneitä rakennettiin 23, joista 16 [[Severodvinsk]]issa ja seitsemän [[Komsomolsk-na-Amure]]ssa tehtaalla №199. Ensimmäiset otettiin käyttöön 1958 ja viimeiset 1962. Suunnitelmat myytiin myös Kiinan kansantasavaltaan 1959, mutta Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon jälkeen neuvostoliittolaiset lähtivät Kiinasta elokuussa 1960.

Neljätoista venettä uudistettiin (Projekti 629A, Golf II) 1966–1972 varustamalla ne R-21-ohjuksin ({{Nato-nimi|SS-N-5 Serb}}), jonka kantomatka oli 14001&nbsp;400 km. Neljä uudistettiin komento- ja viestialuksiksi projektina 629R. Yksittäisiä veneitä varustettiin ohjuksilla R-29 (Nato-nimi|SS-N-8}}) (Projekti 601), R-27K ({{Nato-nimi|SS-NX-13}}) (Projekti 605) ja R-39 (Projekti 619).<ref>Gardiner, Robert s. 401</ref>

Maalis–huhtikuussa 1968 ''K-129'' upposi Tyynellämerellä 13901&nbsp;390 km [[Oahu]]sta noin 5 kilometrin syvyyteen.{{selvennä|Smith 2013, s. 12 mukaan 28002&nbsp;800 km luoteeseen Oahusta}} Yhdysvaltain SOSUS-kuuntelujärjestelmä havaitsi veneen uppoamisen.<ref>Smith 2013, s. 12</ref> Yhdysvaltain CIA nosti heinäkuussa 1974 [[Projektioperaatio Azorian]] -nimisessä operaatiossaanissa uponneen aluksen 38 jalkaa pitkän keulaosaston käyttämällä erikoisvalmisteistaerikoisvalmisteisella ''USNS Glomar ExplorerExplorerilla'' -alusta. Keulaosastosta löytyi kahdeksan merisotilaan ruumiit sekä kaksi ydintorpedoa.

*{{Kirjaviite | Tekijä = Gardiner, Robert (edtoim.) | Nimeke = Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995 | Vuosi = 1995 | Julkaisupaikka = Lontoo, Englanti | Julkaisija = Conway Maritime Press | TunnisteIsbn = ISBN 0-85177-605-1 | Kieli = {{en}}}}