Wikipedia

Ero sivun ”Pietarsaaren teloitukset” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p typo + fix
muotoiluja
Rivi 1:
[[File:Jakobstad Tobacco Factory 1.jpg|thumb|Strengbergin tupakkatehdas. Teloitukset tapahtuivat rakennuksen oikealla näkyvän nurkan takana.]]
'''Pietarsaaren teloitukset''' tapahtuivat [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana 2. maaliskuuta 1918.
'''Pietarsaaren teloitukset''' tapahtuivat [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana 2. maaliskuuta 1918, jolloin joukko humalaisia [[Jääkäriliike|tykistöjääkäreitä]] teloitti [[Pietarsaari|Pietarsaaressa]] kuusi paikallista työväenjärjestöjen jäsentä sekä heidän ampumistaan vastustaneen [[Valkoiset|valkoisiin]] kuuluneen lakimiehen [[Johannes Jääskeläinen|Johannes Jääskeläisen]]. Teloitetut olivat Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen jäseniä, heidän joukossaan muun muassa entinen kansanedustaja [[Kalle Suosalo]]. Yksikään ammutuista ei osallistunut sotatoimiin [[Suomen Punainen Kaarti|punaisten]] puolella. Teloitukset suoritettiin kaupungin keskustassa sijaitsevan [[Strengbergin tupakkatehdas|Strengbergin tupakkatehtaan]] seinää vasten.▼
 
==Johdanto==
Teloitukset tehtiin jääkäreiden illanvieton aikana järjestetyn pikaoikeudenkäynnin jälkeen. Istuntoa johti jääkärimajuri [[Lauri Malmberg]] ja teloituspäätöksen allekirjoitti Pietarsaaren tykistökoulun päällikkönä toiminut ruotsalainen kreivi [[Adolf Hamilton]]. Teloituksiin ei ollut mitään erityistä syytä, vaan niitä on pidetty jonkinlaisena varoituksena punaisille. Tapahtumista vaiettiin Pietarsaaressa pitkään ja esimerkiksi osa uhrien lastenlapsista kuuli asiasta ensimmäistä kertaa vasta kodin ulkopuolelta.<ref name="yle020318">{{Verkkoviite | Osoite = https://svenska.yle.fi/artikel/2018/03/02/arkebuseringarna-i-jakobstad-1918-offren-far-en-minnesplatta-pa-strengbergs | Nimeke = Arkebuseringarna i Jakobstad 1918: Offren får en minnesplatta på Strengbergs fabriksvägg | Tekijä = Vikman, Kjell | Julkaisija = Yle Nyheter | Ajankohta = 2.3.2018 | Viitattu = 15.3.2018 | Kieli = {{sv}}}}</ref> Tapausta tutkinut Johannes Jääskeläisen pojantytär toimittaja [[Marjatta Cronvall]] katsoo, että teloitusten taustalla oli myös kielipolitiikka, sillä teloittajat olivat ruotsinkielisiä (Malmberg kylläkin suomenkielinen) ja kaikki teloitetut suomenkielisiä, eikä yhtään Pietarsaaren ruotsinkielisen työväenyhdistyksen jäsentä teloitettu. Jääskeläinen tunnettiin innokkaana [[Suomalaisuusaate|suomalaisuusmiehenä]], joka ennen Pietarsaareen saapumistaan oli aikaisemmassa virassaan usein erimielisyyksiä [[Pohjanmaa]]n ruotsinkielisten kanssa.<ref name="nt060607">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytid.fi/2007/06/de-gatfulla-korsen/ | Nimeke = De gåtfulla korsen | Tekijä = Lodenius, Peter | Julkaisija = Ny Tid | Ajankohta = 26.6.2007 | Viitattu = 15.3.2018 | Kieli = {{sv}}}}</ref><ref name="hs110991">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002586807.html | Nimeke = Pikaoikeutta ja keskitysleirejä kohtalon vuosina : Paikallishistoriikki ja muistelmateos palaavat historiaan, josta virallinen Suomi mieluusti vaikenee | Tekijä = Rislakki, Jukka | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 11.9.1991 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>▼
▲'''Pietarsaaren teloitukset''' tapahtuivat [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana 2. maaliskuuta 1918, jolloin joukkoJoukko humalaisia [[Jääkäriliike|tykistöjääkäreitä]] teloitti [[Pietarsaari|Pietarsaaressa]] kuusi paikallista työväenjärjestöjen jäsentä sekä heidän ampumistaan vastustaneen [[Valkoiset|valkoisiin]] kuuluneen lakimiehen [[Johannes Jääskeläinen|Johannes Jääskeläisen]]. Teloitetut olivat Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen jäseniä, heidän joukossaan muun muassa entinen kansanedustaja [[Kalle Suosalo]]. Yksikään ammutuista ei osallistunut sotatoimiin [[Suomen Punainen Kaarti|punaisten]] puolella. Teloitukset suoritettiin kaupungin keskustassa sijaitsevan [[Strengbergin tupakkatehdas|Strengbergin tupakkatehtaan]] seinää vasten.
 
▲Teloitukset tehtiin jääkäreiden illanvieton aikana järjestetyn pikaoikeudenkäynnin jälkeen. Istuntoa johti jääkärimajuri [[Lauri Malmberg]] ja teloituspäätöksen allekirjoitti Pietarsaaren tykistökoulun päällikkönä toiminut ruotsalainen kreivi [[Adolf Hamilton]]. Teloituksiin ei ollut mitään erityistä syytä, vaan niitä on pidetty jonkinlaisena varoituksena punaisille. Tapahtumista vaiettiin Pietarsaaressa pitkään ja esimerkiksi osa uhrien lastenlapsista kuuli asiasta ensimmäistä kertaa vasta kodin ulkopuolelta.<ref name="yle020318">{{Verkkoviite | Osoite = https://svenska.yle.fi/artikel/2018/03/02/arkebuseringarna-i-jakobstad-1918-offren-far-en-minnesplatta-pa-strengbergs | Nimeke = Arkebuseringarna i Jakobstad 1918: Offren får en minnesplatta på Strengbergs fabriksvägg | Tekijä = Vikman, Kjell | Julkaisija = Yle Nyheter | Ajankohta = 2.3.2018 | Viitattu = 15.3.2018 | Kieli = {{sv}}}}</ref> Tapausta tutkinut Johannes Jääskeläisen pojantytär toimittaja [[Marjatta Cronvall]] katsoo, että teloitusten taustalla oli myös kielipolitiikka, sillä teloittajat olivat ruotsinkielisiä (Malmberg kylläkin suomenkielinen) ja kaikki teloitetut suomenkielisiä, eikä yhtään Pietarsaaren ruotsinkielisen työväenyhdistyksen jäsentä teloitettu. Jääskeläinen tunnettiin innokkaana [[Suomalaisuusaate|suomalaisuusmiehenä]], joka ennen Pietarsaareen saapumistaan oli aikaisemmassa virassaan usein erimielisyyksiä [[Pohjanmaa]]n ruotsinkielisten kanssa.<ref name="nt060607">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytid.fi/2007/06/de-gatfulla-korsen/ | Nimeke = De gåtfulla korsen | Tekijä = Lodenius, Peter | Julkaisija = Ny Tid | Ajankohta = 26.6.2007 | Viitattu = 15.3.2018 | Kieli = {{sv}}}}</ref><ref name="hs110991">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002586807.html | Nimeke = Pikaoikeutta ja keskitysleirejä kohtalon vuosina : Paikallishistoriikki ja muistelmateos palaavat historiaan, josta virallinen Suomi mieluusti vaikenee | Tekijä = Rislakki, Jukka | Selite = vainArtikkelin maksullinen tilaajilleverkkoversio. | JulkaisijaJulkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 11.9.1991 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>
Historioitsija [[Lars Westerlund]]in mukaan taas kyseessä oli osa niin sanottua [[jääkärikonflikti]]a. Teloitukset olivat valkoisen armeijan ylipäällikköä kenraali [[C. G. E. Mannerheim]]ia vastaan suunnattu jääkärien protesti, joilla haluttiin osoittaa, ettei hänen 25. helmikuuta antamalla määräyksellään vankien kohtelusta ollut mitään merkitystä. Westerlundin mukaan tarkoituksena oli nöyryyttää Mannerheimia ja horjuttaa hänen heikkoa asemaansa. Suuri osa jääkäreistä vastusti Mannerheimia, koska hän oli entinen [[Venäjän keisarillinen armeija|Venäjän armeijan]] upseeri. Teloitus herätti närkästystä valkoisten päämajassa, mutta Mannerheim ei kuitenkaan provosoitunut vastatoimiin ja säilytti asemansa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Westerlund, Lars | Nimeke = Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914–22 : Osa 2.2 | Sivut = 172–173 | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia | Isbn = 952-53544-5-8 | www = http://docplayer.fi/28084201-Osa-2-2-sotatapahtumat.html}}</ref>▼
 
▲Historioitsija [[Lars Westerlund]]in mukaan taas kyseessä oli osa niin sanottua [[jääkärikonflikti]]a. Teloitukset olivat valkoisen armeijan ylipäällikköä kenraali [[C. G. E. Mannerheim]]ia vastaan suunnattu jääkärien protesti, joilla haluttiin osoittaa, ettei hänen 25. helmikuuta antamalla määräyksellään vankien kohtelusta ollut mitään merkitystä. Westerlundin mukaan tarkoituksena oli nöyryyttää Mannerheimia ja horjuttaa hänen heikkoa asemaansa. Suuri osa jääkäreistä vastusti Mannerheimia, koska hän oli entinen [[Venäjän keisarillinen armeija|Venäjän armeijan]] upseeri. Teloitus herätti närkästystä valkoisten päämajassa, mutta Mannerheim ei kuitenkaan provosoitunut vastatoimiin ja säilytti asemansa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Westerlund, Lars | Nimeke = Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914–22 : Osa 2.2 | Sivut = 172–173 | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia | Isbn = 952-53544-5-8 | www = http://docplayer.fi/28084201-Osa-2-2-sotatapahtumat.html}}</ref>
 
== Taustaa ==
[[File:Hamilton a.jpg|thumb|150px|Kreivi [[Adolf Hamilton]].]]
Pietarsaareen oli syksyllä 1917 perustettu [[työväen järjestyskaarti]], joka marraskuun [[Vuoden 1917 yleislakko|yleislakon]] aikana vastasi kaupungin järjetyksenpidosta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Salkola, Marja-Leena | Nimeke = Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917–18 ennen kansalaissotaa : Osa 2 | Sivut = 122, 283 | Vuosi = 1985 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Opetusministeriö | Isbn = 951-85974-0-5}}</ref> Kun valkoiset sisällissodan syttyessä 28. tammikuuta aloittivat Pohjanmaalla toimineiden [[Neuvosto-Venäjä|venäläisten]] varuskuntien valtauksen ottivat he haltuunsa myös Pietarsaaressa toimineen pienen varuskunnan. Työväen järjestyskaarti oli edellisenä iltana kokoontuneena Koulukadun varrella sijaitsevalle [[Pietarsaaren työväentalo|työväentalolle]], mutta yöksi kaarti kuitenkin hajaantui ja paikalle jäi ainoastaan muutama vartiomies.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lappalainen, Jussi T. | Nimeke = Punakaartin sota 1 | Sivut = 107 | Vuosi = 1981 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Opetusministeriö | Isbn = 951-85907-1-0}}</ref> Suojeluskuntalaisten marssiessa Pietarsaareen kello 6.30 jääkäriluutnantti [[Lauri Tiainen|Lauri Tiaisen]] johdolla kaupungissa toiminut venäläinen varuskunta antautui lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen ilman suurempaa vastarintaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.jakobstad.fi/uusi-asukas/muuttajat/tutustu-pietarsaareen-/pietarsaaren-historia-/ | Nimeke = Pietarsaaren historia | Julkaisija = Pietarsaaren kaupunki | Ajankohta = 20.10.2017 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Venäläisillä rivimiehillä ei ollut juurikaan motivaatiota sotimiseen ja lisäksi heidän upseerinsa olivat tehneet Pietarsaaren suojeluskunnan kanssa salaisesti yhteistyötä jo ennen hyökkäystä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Westerlund, Lars | Nimeke = Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914–22 : Osa 2.1 | Sivut = 26 | Vuosi = 2004 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia | Isbn = 952-53544-4-X | www = http://vnk.fi/documents/10616/622938/J0104.../2415ed54-b624-4a33-a3ce-300190a58cc8 | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Aamupäivän aikana noin 60 suojeluskuntalaista valtasi vielä työväentalon, jonka vartiomiehet eivät myöskään tehneet vastarintaa. Yksi suojeluskuntalainen kuitenkin haavoittui kuolettavasti pihan perällä olleen vartiomiehen ampumasta luodista. Punakaartin aseet takavarikoitiin ja sen jäseniä käytiin vangitsemassa kodeistaan.<ref name="kjellman">{{Kirjaviite | Tekijä = Kjellman, Eva-Stina | Nimeke = Under snön | Sivut = 12–16 | Vuosi = 2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yrkeshögskolan Novia | Selite = opinnäytetyö | www = http://www.theseus.fi/handle/10024/61624 | www-teksti = Theseus.fi | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Seuraavien päivien aikana kaupungissa vangittiin lisää työväenjärjestöjen jäseniä, joista ainakin kaksi surmattiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Koskinen, Risto | Nimeke = Työväentutkimus vuosikirja 1997 | Luku = Tukikeräyksiä, näytelmiä, torvisoittoa : Pietarsaaren työläiskulttuurin synty | Sivut = 27 | Vuosi = 1997 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Työväenperinne ry | Tunniste = ISSN 0784-1272 | www = https://helda.helsinki.fi/handle/10138/155099 | Tiedostomuoto = PDF}}</ref>
 
== Tapahtumat ==
Rivi 14 ⟶ 17:
Teloituksiin johtaneet tapahtumat käynnistyivät 1. maaliskuuta, jolloin [[Pietarsaaren Kaupunginhotelli]]ssa pidettiin paikallisen suojeluskunnan järjestämät tervetuliaisjuhlat kaupunkiin edellisenä päivänä saapuneiden 97 tykistöjääkärin kunniaksi. Pietarsaareen oli helmikuun alussa perustettu valkoisen armeijan [[Pietarsaaren tykistökoulu|tykistökoulu]], jonka johtajana toimi kreivi Adolf Hamilton. Hänen lisäkseen juhliin osallistuivat ainakin ruotsalaiset kapteenit [[Oscar Palme]] ja [[Nils Palme]], jääkäriluutnantti [[Ingevald Pipping]], kapteeni [[Emil Haeger]], luutnantti [[Sture Appelberg]], jääkärivänrikki [[Yrjö Takkula]], jääkärimajuri [[Lauri Malmberg]], jääkärikapteeni [[Uno Fagernäs]] sekä tykistökoulussa opettajana toiminut jääkäri [[Leo Kyander]]. Juhlien jatkuessa iltamyöhään humaltuneet osanottajat päättivät aloittaa oikeudenkäynnin [[Pietarsaaren raatihuone]]en putkassa sisällissodan alusta saakka vangittuina olleita suomenkielisen työväenyhdistyksen johtohenkilöitä vastaan.<ref name="cronvall">{{Verkkoviite | Osoite = http://web.archive.org/web/20060622003159/http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/jaaskel.htm | Nimeke = Pietarsaaren tapaus | Tekijä = Cronvall, Marjatta | Julkaisu = Suomalaisuuden Liitto | Julkaisija = Wayback Machine | Ajankohta = 22.6.2006 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Heidän lisäkseen osa teloitetuista haettiin kotoaan.<ref name="nt060607"/> Tiedossa ei kuitenkaan ole, miksi juuri kyseiset henkilöt valittiin.<ref name="yle020318"/> Joidenkin väitteiden mukaan ajatuksen oikeudenkäynnistä olisi esittänyt kreivi Hamilton.<ref name="asialinja">{{Verkkoviite | Osoite = http://asialinja.com/2017/07/12/johannes-jaaskelainen-pietarsaari-skata-1918-murha/ | Nimeke = Johannes Jääskeläinen on tahallaan unohdettu suuri suomalainen sankari | Tekijä = Sundqvist, Kristian | Julkaisija = Asialinja | Ajankohta = 12.7.2017 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>
[[Tiedosto:Johannes Jaaskelainen.jpg|pienoiskuva|vasen|[[Johannes Jääskeläinen]].]]
Istunnon pöytäkirjat on tuhottu, mutta kreivi Hamiltonin isälleen [[Hugo Hamilton]]ille kirjoittaman kirjeen mukaan oikeus kokoontui kello 011 yöllä ja teloitukset olivat ohi jo kello 033.<ref name="nt060607"/> Tuomareina olivat Lauri Malmberg, Leo Kyander ja Uno Fagernäs, joilla kaikilla oli lainopillinen koulutus. Kyander oli jopa teloitetun Johannes Jääskeläisen entinen opiskelutoveri [[Helsingin yliopisto]]sta. Jääskeläinen oli [[Vaasan lääni]]n entinen [[lääninsihteeri]], joka värväytyi Pietarsaaren tykistökouluun 25. helmikuuta, kun sen palvelukseen oli haettu insinöörejä. Ennen lakimiesuraansa hän oli valmistunut tie- ja vesirakennusalan insinööriksi vuonna 1906. Jääskeläinen saapui Pietarsaareen vain päivää ennen oikeudenkäyntiä ja kirjautui asumaan kaupunginhotelliin.<ref name="cronvall"/> Monella tilaisuudessa mukana olleella ruotsinkielisellä kerrotaan olleen Jääskeläistä kohtaan vanhoja kaunoja. Hänen väitettiin ohittaneen ruotsinkielisen hakijan lääninsihteerin viran saadessaan, ja siinä toimiessaan oli nimittänyt ruotsinkielisellä alueella virkoihin suomenkielisiä nimismiehiä. Jääskeläisen rasitteeksi katsottiin myös se, että hän oli opiskellessaan kuulunut jonkin aikaa [[Ylioppilaiden Sosialidemokraattinen Yhdistys|Ylioppilaiden Sosialidemokraattiseen Yhdistykseen]].<ref name="lu070114"/>
[[Tiedosto:Malmberg lauri.jpg|pienoiskuva|Oikeudenkäynnin puheenjohtajana toiminut [[Lauri Malmberg]] everstinä 1920-luvulla.]]
Kun vangit oli haettu hotellille esitti Jääskeläinen vastalauseensa. Hän ilmoitti oikeudenkäynnin olevan vastoin Suomen lakia ja totesi myös, ettei humalainen seurue ole sopivassa kunnossa jakamaan oikeutta. Tämän jälkeen myös Jääskeläinen joutui itse syytettyjen joukkoon. Heitä syytettiin nyt aikomuksesta räjäyttää tykistökoulun ammusvarasto Jääskeläisen johdolla. Pikaoikeudenkäynnin päätteeksi miehet tuomittiin kuolemanrangaistukseen maanpetoksesta ja venäläisten kanssa vehkeilystä. Kreivi Hamilton allekirjoitti tuomion Pietarsaaren sotilaskomentajan ominaisuudessa, ja se pantiin täytäntöön vielä samana yönä.<ref name="cronvall"/> Hän kirjoitti myöhemmin isälleen, että kuolemantuomioiden allekirjoittaminen oli ollut yllättävän helppoa. Hamilton kertoi tehneensä sen ”kevyellä kädellä”.<ref name="ts240807">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/1074222622/Valkoiset+mustat+aukot | Nimeke = Valkoiset mustat aukot | Tekijä = Lybeck, Jari | Julkaisija = Turun Sanomat | Ajankohta = 24.8.2007 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Isä puolestaan luonnehti poikaansa ”sotahulluksi”, ja piti uutista hänen vuonna 1919 tapahtuneesta kuolemastaan tervetulleena.<ref name="hs110991"/>
Rivi 21 ⟶ 24:
Tuomion jälkeen miehet saivat kirjoittaa viimeisen viestin omaisilleen, mutta Jääskeläisen kirjettä ei milloinkaan toimitettu leskelle. Tuomittuja oli ilmeisesti yhteensä kahdeksan, sillä pietarsaarelainen kirjailija [[Anna Bondestam]] on kertonut, että yksi teloitettavista onnistui pakenemaan teloituspaikalle vietäessä ja piileskeli hänen lapsuudenkotinsa ullakolla.<ref name="hs110991"/> Seitsemän muuta ammuttiin Hämeenkadun ja Koulukadun kulmauksessa sijaitsevan Strengbergin tupakkatehtaan seinää vasten. Ruumiit vietiin kasaan työväentalon portaiden eteen, jossa ne olivat seuraavaan iltaan asti, kunnes omaiset saivat hakea vainajat. Ainakin Jääskeläisen ruumis oli myös ryöstetty.<ref name="cronvall"/>
 
Teloitetut työväenjärjestöjen jäsenet haudattiin yhteishautaan, jonne haudattiin myös aikaisemmin helmikuussa teloitettu Erik Svalberg.<ref name="yle020318"/> Paikallisia pappeja oli kuitenkin vaikea saada siunaamaan edes Jääskeläisen ruumista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ksml.fi/paakirjoitus/Lyseon-poikia-Suomen-itsen%C3%A4istymisen-py%C3%B6rteiss%C3%A4/62198 | Nimeke = Lyseon poikia Suomen itsenäistymisen pyörteissä | Tekijä = Rantanen, Paavo | Julkaisija = Keskisuomalainen | Ajankohta = 17.9.2008 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Kreivi Hamilton kertoi isälleen lähettämässään kirjeessä päättäneensä jatkossa hirttää kolme "huligaania"”huligaania” jokaista kaupungissa valkoista vastaan tehtävää hyökkäystä kohden.<ref name="nt060607"/> Bondestamin mukaan kaupungin työväenjärjestöjen jäseniä haettiin kodeistaan kuulusteluihin vielä kuukausia teloitusten jälkeen.<ref name="kp220414">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kp24.fi/uutiset/362912/anna-bondestam-punaisen-pietarsaaren-kuvaaja | Nimeke = Anna Bondestam – punaisen Pietarsaaren kuvaaja | Julkaisija = Kp24 | Ajankohta = 22.4.2014 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>
 
== Uhrit ==
[[Tiedosto:Pietarsaaren teloitettuja.JPG|thumb|300px|[[Kalle Suosalo]], Johannes Puurunen ja työväenyhdistyksen näytelmäseuran johtaja Kössi Paatero (s. 1885).]]
Lääninsihteeri Johannes Jääskeläisen ja entisen kansanedustajan leipuri Kalle Suosalon lisäksi teloitettiin työmiehet Emil Lind (s. 1880), Aksel Salonen (s. 1894), Johannes Puurunen (s. 1883) ja Petter Tiihonen (s. 1879) sekä seppä Yrjö Eriksson (s. 1888).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main | Nimeke = Vuosina 1914–22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto | Julkaisu = Suomen sotasurmat 1914–1922 | Julkaisija = Valtioneuvoston kanslia | Ajankohta = 5.3.2002 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Jääskeläistä lukuun ottamatta kaikki olivat Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen jäseniä.<ref name="nt060607"/>
 
Jääskeläinen oli ainoa sisällissodan [[Valkoinen terrori|valkoisen terrorin]] uhrina kuollut juristi.<ref name="lu070114">{{Verkkoviite | Osoite = https://lakimiesuutiset.fi/lakimieskohtaloita-vuoden-1918-sodassa/ | Nimeke = Lakimieskohtaloita vuoden 1918 sodassa | Julkaisija = LakimiesUutisetLakimiesuutiset | Ajankohta = 7.1.2014 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Hänen leskensä Karin Jääskeläisen mukaan kyseessä oli kielipoliittinen kosto suomalaisuusaatteesta, kun Jääskeläinen oli lääninsihteerin virassaan joutunut vastakkain Pohjanmaan ruotsinkielisten kanssa. Hän oli myös saanut vasemmistolaisen leiman neuvotellessaan vuoden 1917 levottomuuksien aikana työväenjärjestöjen edustajien kanssa.<ref name="ts240807"/> Karin Jääskeläinen yritti sodan jälkeen selvittää miehensä kohtaloa ja oikeudenkäynnin laillisuutta. Oikeuskansleri [[A. F.Axel Charpentier]] totesi kuitenkin vuonna 1919 antamassaan vastauksessa, että tuomio jää ennalleen, koska leski ei ollut pystynyt todistamaan miehensä syyttömyyttä. Tämä oli mahdotonta, koska esimerkiksi oikeudenkäyntiin liittyneitä asiakirjoja oli hävitetty.<ref name="cronvall"/> Tapausta ryhtyi myöhemmin tutkimaan Karin Jääskeläisen jäämistöstä löytyneiden asiapapereiden pohjalta hänen pojantyttärensä toimittaja Marjatta Cronvall. Tutkimustyön pohjalta syntynyt kirja ''Seitsemäs mies'' julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2007.{{lähde}}
 
Muista teloitetuista Emil Lind oli Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Hänen leskestään Eriika Lindistä tuli myöhemmin ensimmäinen Pietarsaaren kaupunginvaltuustoon valittu nainen. Pekka Tiihonen puolestaan oli yksi Pietarsaaren suomenkielisen [[Pietarsaaren työväenopisto|työväenopiston]] perustajista.<ref name="yle020318"/> Entinen kansanedustaja Suosalo oli vakaumuksellinen [[pasifisti]]. Hän oli myös puolustanut suomenkielisten asemaa ja sisällissodan sytyttyä vaatinut lehtikirjoituksessa, että vangittuja venäläissotilaita pitää kohdella hyvin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.apu.fi/artikkelit/suosikkinayttelija-martti-suosalon-isovaari-teloitettiin-sisallissodassa-vihanpito-ei-auta-ketaan | Nimeke = Suosikkinäyttelijä Martti Suosalon isovaari teloitettiin sisällissodassa: "Vihanpito”Vihanpito ei auta ketään".” | Tekijä = Talvitie, Liisa | Julkaisija = Apu | Ajankohta = 8.3.2018 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>
 
{{sitaatti| Rakas vaimo ja lapset. Kun luet nämä rivit en ole enää elossa olen tuomittu kuolemaan. Älä menehdy surusta se oli välttämätöntä. Koita urhollisesti kestä kaikki kärsimykset. Sytämeliset jäänhyväiset Eriikkalle, Intolle, Olaville, Kertulle ja kaikille tuttaville. Sano Alinalle että se jonka lupasin sille antaa jäi antamatta tässä elämässä mutta kyllä tulevassa. Jääkää hyvästi voikaa hyvin sitä toivoo kuolemaan tuomittu Emelisi.|Emil Lind viimeisessä viestissään.<ref name="kjellman"/>}}
kestä kaikki kärsimykset. Sytämeliset jäänhyväiset Eriikkalle, Intolle, Olaville, Kertulle ja kaikille tuttaville. Sano Alinalle että se jonka lupasin sille antaa jäi antamatta tässä elämässä mutta kyllä tulevassa. Jääkää hyvästi voikaa hyvin sitä toivoo kuolemaan tuomittu Emelisi.|Emil Lind viimeisessä viestissään <ref name="kjellman"/>}}
 
== Muistomerkit ==
Rivi 43 ⟶ 45:
Cronvallin, Bondestamin ja Westerlundin tutkimuksen lisäksi Pietarsaaren teloitukset esiintyvät myös kaunokirjallisuudessa. Anna Bondestam käsitteli tapausta vuonna 1946 ilmestyneessä romaanissaan ''Kuilu''.<ref name="kp220414"/> Teloitukset esiintyvät myös kirjailija [[Kaarlo Haapanen]] 1980-luvulla ilmestyneessä ''Skata''-trilogiassa<ref name="asialinja"/> sekä sivujuonteena [[Kjell Westö]]n vuoden 2000 romaanissa ''[[Isän nimeen (romaani)|Isän nimeen]]''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002663008.html | Nimeke = Kirjailija syttyi hitaasti kuin diesel-kone | Tekijä = Karhu, Lea | Selite = vain tilaajille | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 23.7.2013 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref> Lisäksi [[Solveig Emtö]] käsittelee teloituksia lyhyesti 1987 julkaistussa romaanissaan ''Pihlajanmarjoja ja krookustalo''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://pietarsaarikirjallisuudessa.wordpress.com/2016/02/01/4-strengbergin-tehdas/ | Nimeke = Strengbergin tehdas | Julkaisu = Pietarsaari kirjallisuudessa | Julkaisija = Pietarsaaren kaupunginkirjasto | Ajankohta = 1.2.2016 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>
 
Marjatta Cronvall ohjasi Johannes Jääskeläisen kohtalosta myös vuonna 1988 valmistuneen televisioelokuvan ''Laittomuuden aika''.<ref name="hs110991"/><ref>{{Verkkoviite Elonet| Osoite = https://www.elonet.fi/fi/elokuva/128640 | Nimeke Nimi= Laittomuden aika | Julkaisu = Elonet | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 15.3.2018}}</ref>
 
== Kirjallisuutta ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Bondestam, Anna | Nimeke = Jakobstad, vintern 1918 :— Pietarsaaren talvi 1918 | Vuosi = 1990 | Julkaisupaikka = Pietarsaari | Julkaisija = Pietarsaaren museo | Isbn = 952-90225-6-5}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Cronvall, Marjatta | Nimeke = Seitsemäs mies | Selite = toim.Toimittaneet Emilia Cronvall; ja Janne Mäkelä | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Edita | Isbn = 978-951-37478-1-7}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Westerlund, Lars | Nimeke = Massakern i Jakobstad : klubblivKlubbliv, jägarprotest och privatjustis | Vuosi = 1993 | Julkaisupaikka = Helsingfors | Julkaisija = Folkkontraktet i Finland | Isbn = 952-90501-3-5}}
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Pietarsaaren_teloitukset”