Ero sivun ”Seututie 170” versioiden välillä

Seututien 170 alkuosa Kehä III:n liittymään asti on nimeltään Itäväylä (ruots. ''Österleden''). Se on Sörnäisistä [[Vartioharju]]un neljä-kuusikaistainen tie, joka päivittäin välittää päivittäin suuria liikennemääriä Helsingin kantakaupungista [[Itä-Helsinki|itäiseen Helsinkiin]]. Nykyisin Itäväylä on Kulosaaren sillalta [[Itäkeskus|Itäkeskukseen]] saakka moottoritiemäinen eritasoliittymineen ja kiihdytysramppeineen. Tien nelikaistainen osuus Itäkeskuksesta Vartioharjuun on katumainen väylä bussipysäkkeineen ja liikennevaloristeyksineen. Vartioharjusta itään päin tie on kaksikaistainen. Itäväylän noin kahden kilometrin pituinen osuus Mellunkylästä Kehä III:n liittymän kautta Östersundomin rajalle kulkee aivan [[Vantaa]]n rajan välittömässä läheisyydessä. Kyseinen tieosuus sijaitsi Vantaan kaupungin alueella vuoden 2009 alkuun asti, jolloin "Västerkullan kiila" liitettiin Vantaasta Helsinkiin samalla kun Östersundomin alue liitettiin Sipoosta Helsinkiin.

Suurelta osin nykyisen Itäväylän paikalle tai lähelle nykyistä tielinjausta rakennettiin jo 1930-luvulla Helsingistä itään johtava kaksikaistainen päätie. Koska silloinen vanha [[Kulosaaren silta]] kuitenkin oli kapea, pitkän matkan liikenne opastettiin alkujaan samaan aikaan rakennetun [[Viikintie]]n kautta, joka johtaa [[Hämeentie (Helsinki)|Hämeentien]] päästä Itäväylän varrelle [[Herttoniemi|Herttoniemeen]]. Moottoritiemäiseksi nykyistä Itäväylää alettiin leventää vuonna [[1950]], ja [[Kulosaaren silta]] sekä osuus Kulosaaren läpi aina Herttoniemeen valmistui jo vuonna [[1957]]. Osuus Herttoniemen liikenneympyrään saakka valmistui vuonna [[1962]]. Loppuosa tiestä valmistui 1960-luvun loppuun mennessä.

Itäväylä palveli valtatieyhteytenä [[Porvoo|Porvooseen]] Itä-Helsingin ja Sipoon läpi ennen [[Porvoonväylä|Porvoonväylän (valtatie 7)]] valmistumista 1970-luvulla. Tie tunnettiin [[1970-luku|1970-luvulla]] hyvin ruuhkaisena päätienä, jonka päätekohta Sörnäisissä muodosti useiden kilometrien pituisia autojonoja aamuruuhkassa. Matka-aikoja Itä-Helsingistä pyrittiin inhimillistämään sekä joukkoliikenteen kulkutapaosuutta kasvattamaan määräämällä yksi kaista molempiin ajosuuntiin pelkästään [[Linja-autokaista|linja-autoille tarkoitetuiksi kaistoiksi]], mutta pahin ruuhkautuminen purkautui vasta Itäväylän maastokäytävään rakennetun [[Helsingin metro]]n alettua liikennöintinsä vuonna [[1982]]. Metron rakentaminen lopetti suoraan Helsingin keskustaan johtavan linja-autoliikenteen, jolloin katuverkon kuormitus Rautatientorin ja Hakaniemen välillä laski, kun autoliikenne pääsi purkautumaan Itäväylän tyhjiksi jääneille linja-autokaistoille. Henkilöautoliikenne myös tasaantui vapautuneille kaistoille, jolloin väylän jonoutuminen väheni, vaikka yksityisautoilu Itäväylällä ei vähentynytkään merkittävästi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kaupunkiliikenne.net/Helsinki/hehistoria.html#_1980m | Nimeke = Kaupunkiliikenne.net - Helsingin raideliikenteen historiaa. Alkuperäinen lähde: Helsingin KSV:n tilastot | Tekijä = Alku, Antero | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = {{fi}}}} </ref> Nykyisin tien liikennemäärä on Kulosaaren kohdalla n. 55&nbsp;000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Kulosaaren sillalla n. 65&nbsp;000 ajoneuvoa vuorokaudessa.