Ero sivun ”Luolafossa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Ulkonäkö ja koko: lyhytjalkaisuudesta tässä on kyse |
p harvat asiat ovat oikeasti todistettuja |
||
Rivi 30:
| commonscat = Cryptoprocta spelea
}}
'''Luolafossa'''<ref>Virta-Kovanen, Suvi: Fossa – Madagaskarin taitava kiipeilijä. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Katajisto, Jonna (päätoim.)| Nimeke = Luonnossa. Nisäkkäät 1| Vuosi = 2008| Sivu = 64| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Weilin+Göös| Isbn = 978-951-0-34257-2}}</ref> (''Cryptoprocta spelea'') on [[sukupuutto]]on kuollut [[Madagaskarin petoeläimet|Madagaskarin petoeläin]]. Sen läheisin elävä sukulainen on [[fossa]] (''Cryptoprocta ferox''), mutta luolafossa oli nykyistä lajia suurempi. Se kuoli sukupuuttoon alle 2000 vuotta sitten, joten se eli [[Madagaskar]]illa samaan aikaan [[Ihminen|ihmisen]] kanssa. Sukupuuton syy on epäselvä. Luolafossa oli saalistajana opportunisti, jonka on
== Ulkonäkö ja koko ==
Rivi 57:
Luolafossa oli luultavasti nykyisen fossan tapaan osittain puissa elävä peto, joka kiipeili taidokkaasti.<ref name="Meador101–102" /> Fossan tapaan se oli voimakas saalistaja, joka käytti yllätyshyökkäystä saalistustekniikkana.<ref name="Meador103" /> Molemmilla lajeilla oli suurten eläinten saalistamiseen erikoistuneet eturaajat,<ref name="Meador104" /> mutta luolafossan suurempi koko mahdollisti suurempien eläinten saalistamisen.<ref name="Meador156" /> Luolafossan on arveltu syöneen suurikokoisia puoliapinoita, [[Tanrekit|tanrekkeja]], toisia petoeläimiä sekä [[Madagaskarinvirtahevot|madagaskarinvirtahepojen]] ja [[Norsulinnut|norsulintujen]] poikasia ja norsulintujen munia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Alcover, Josep Antoni & McMinn, Miquel|Otsikko=Predators of Vertebrates on Islands|Julkaisu=BioScience|Ajankohta=1.1.1994|Vuosikerta=44|Numero=1|Sivut=12–18|Doi=10.2307/1312401|Issn=0006-3568|Viitattu=9.9.2021|Kieli={{en}}}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hume, Julian P.| Nimeke = Extinct Birds| Vuosi = 2017| Sivu = 28| Julkaisupaikka = London| Julkaisija = Bloomsbury Publishing| Isbn = 978-1-4729-3746-9| www = https://books.google.fi/books?id=40sxDwAAQBAJ&pg=PA28#v=onepage&q&f=false| www-teksti = Kirja Googlen teoshaussa| Viitattu = 9.9.2021| Kieli = {{en}}}}</ref>
Eräs vuonna 2017 julkaistu tutkimus tarkasteli Madagaskarin muinaisten puoliapinoiden luissa olevia saalistuksen jälkiä, joista osa on oletettavasti luolafossan aiheuttamia.<ref name="Meadorvii" /><ref name="Meador158" /> Tutkimuksen perusteella luolafossa saalisti puoliapinoita, joiden paino vaihteli noin 11 ja 85 kilogramman välillä.<ref name="Meador115" /><ref name="Meador159–160" /> Se suosi saaliita, jotka olivat samankokoisia tai pienempiä kuin se itse, nimittäin ''[[Pachylemur]]''- ja ''[[Mesopropithecus]]''-sukuihin kuuluvia puissa eläviä puoliapinoita.<ref name="Meador96" /><ref name="Meadorvii" /><ref name="Meador167" /> Tutkimus löysi kuitenkin
Luolafossa saalisti ''Megaladapiksen'' kaltaisia suuria puissa eläviä puoliapinoita todennäköisesti ryhmissä.<ref name="Meador90" /><ref name="Meador167" /><ref name="Meador25–26" /> Nykyisten fossien tiedetään saalistavan joskus [[Sifakat|sifakoita]] ryhmissä päiväaikaan.<ref name="Meador25–26" /> Ryhmässä saalistaminen mahdollistaa suurempien saaliseläinten pyydystämisen.<ref name="Meador160" /> Lisäksi luolafossa saalisti todennäköisesti fossan tapaan nukkuvia puoliapinoita öisin, mikä myös edesauttoi suurten puoliapinoiden saamista.<ref name="Meador104" /> Nykyisen fossan kyky saalistaa sekä maassa että puissa, sekä päivällä että yöllä, tekee siitä tehokkaan puoliapinoiden saalistajan, ja tämä oli luultavasti yhteistä luolafossan kanssa.<ref name="Meador156" />
| |||