Ero sivun ”Laulujen laulu” versioiden välillä

Kirja koostuu vuorottelevista jaksoista, jotka kertovat eroottisesta rakkaudesta. Ne ovat enimmäkseen vuoropuhelua sulhasen ja morsiamen välillä. Näkökulma vaihtelee niin, että kirjassa ylistetään vuorotellen miespuolista ja vuorotellen naispuolista halun kohdetta. Kirjaa voidaan pitää aviollisen rakkauden ylistyksenä. Jotkut tutkijat pitävät vuoropuhelutyyliä yhden kirjoittajan kirjoittamana, eivätkä ne olisi oikeita rakastavaisten keskenään vaihtamia runoja. Jotkut tutkijat puolestaan pitävät kirjan runoja alun perinpelol toisistaan täysin erillisinä.{{Lähde}}xd

Laulujen laulun päähenkilö on sulamilaisneito. Muita runossa mainittuja henkilöitä ovat tyttöä rakastava paimen,<ref>{{Raamatunpaikka|Laul.l. 1:7}}</ref> tytön äiti ja veljet,<ref>{{Raamatunpaikka|Laul.l. 1:6; 8:2}}</ref> kuningas Salomo,<ref>{{Raamatunpaikka|Laul.l. 3:11}}</ref> ”Jerusalemin tyttäret” (Salomon hovinaiset) ja ”Siionin tyttäret” (Jerusalemissa asuvia naisia).<ref>{{Raamatunpaikka|Laul.l. 3:5, 11}}</ref> Henkilöt voidaan erottaa toisistaan sen perusteella, mitä he sanovat itsestään tai mitä heille sanotaan. Heprealaisessa tekstissä sanojen kieliopilliset muodot ilmaisevat usein suvun ([[Maskuliinisuus|maskuliini]] tai [[Feminiinijohdin|feminiini]]) ja luvun ([[Kieliopillinen luku|yksikkö]] tai [[Kieliopillinen luku|monikko]]), mikä helpottaa henkilöiden tunnistamista. Näiden erojen ilmaisemiseksi täytyy suomen kielessä monesti lisätä selittäviä sanoja oikean alkuperäisen merkityksen välittämiseksi. Esimerkiksi Laulujen laulun 1:5:ssä hepreankielinen teksti kuuluu kirjaimellisesti: ”Musta minä ja miellyttävä.” ”Mustaa” ja ”miellyttävää” vastaavat heprealaiset sanat ovat kuitenkin feminiinisukuisia. Tästä syystä Kirkkoraamattuun 1992 on lisätty se, kuka milloinkin on puhujana.{{Lähde}}