'''Otto Gustaf "Gösta" Snellman''' ([[25. joulukuuta]] [[1900]] [[Pudasjärvi]] – [[2. syyskuuta]] 1944) oli [[Suomen puolustusvoimat|Suomen Puolustusvoimien]] [[eversti]] ja sodanaikainen jalkaväkirykmentin komentaja.
Snellman osallistui sisällissotaan [[Vöyrin sotakoulunsotakoulu]]n mukana ja kävi sittemmin Viipurin upseerikokelaskurssin 1918–1919, Kadettikoulun sekä Sotakorkeakoulun 1928–1930. Hän palveli [[Suomen Valkoisessavalkoinen Kaartissakaarti|Suomen valkoisessa kaartissa]] nuorempana upseerina 1919–1923, Sotaväen esikunnassa toimistoupseerina 1923–1925 ja [[Porin rykmentti (1919–1940)|Porin rykmentissä]] komppanianpäällikkönä 1925–1928. Myöhemmin hän toimi toimistoupseerina yleisesikunnassa ja puolustusministeriössä.
Talvisodassa Snellman oli Päämajan järjestelytoimiston päällikkönä ja tammikuusta 1940 lähtien [[Jalkaväkirykmentti 67 (talvisota)|JR 67:n]] komentaja. Välirauhan aikana hän komensi 3. prikaatia. Jatkosodan alkaessa hän toimi päämajan järjestelytoimiston päällikkönä ja siirrettiin heinäkuussa 1941 [[Itä-Karjalan sotilashallintoesikuntaansotilashallinto]]esikuntaan esikuntapäälliköksi. Lokakuussa 1941 hän siirtyi komentamaan [[Jalkaväkirykmentti 29 (jatkosota)|JR 29:ää]]. 16.4.1942 hänet komennettiin Semenskin-Pertjärven alueen joukkojen johtoon. 30.4.1942 hänet nimitettiin VI armeijakunnan esikuntapäälliköksi. Maaliskuussa 1943 hänestä tuli [[Jalkaväkirykmentti 2 (jatkosota)|JR 2:n]] komentaja. Tammikuussa 1944 hän siirtyi [[Maaselän ryhmänryhmä]]n, maaliskuusta alkaen II armeijakunnan, esikuntapäälliköksi. Jatkosodan torjuntataistelujen alettua Snellman määrättiin komentamaan [[18. divisioona (jatkosota)|18. divisioonaa]]. Hän haavoittui Antrean[[Antrea]]n Noskualla 31.7. ja kuoli myöhemmin sotasairaalassa 2.9.1944 ollen siten eräitä korkeimmissa tehtävissä toimineista sodassa kaatuneista suomalaisista upseereista.
Ylennykset: vänrikki 1919, luutnantti 1920, kapteeni 1923, majuri 1930, everstiluutnantti 1939, eversti 5.3.1942.
