Ero sivun ”Ekskommunikaatio” versioiden välillä

Uskonpuhdistuksen jälkeen roomalaiskatolisesta kirkosta erkaantuneissa uusissa protestanttisissa kirkoissa ekskommunikaatiot jatkuivat aluksi niin, että valtio osallistui ekskommunikoidun rankaisemiseen.<ref name="gameo"/> Esimerkiksi [[Württemberg]]in avioliittosäädöksessä vuodelta 1553 määrätään esiaviollisesta sukupuoliyhteydestä rangaistukseksi vangitseminen tai yhteisöstä karkottaminen sekä ekskommunikointi kirkosta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = John Witte, Martin E. Marty| Nimeke =Law and protestantism| Vuosi =2002 | Luku = | Sivu =240 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Cambridge University Press | Tunniste = ISBN 0521012996| www =http://books.google.fi/books?id=y1jVrbOD5HYC | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 24.6.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref> 1600-lukuun mennessä käytäntö oli hitaasti poistunut käytöstä lukuun ottamatta muun muassa [[SkotlantiSkotlannin kuningaskunta|Skotlantia]]a ja Pohjois-Amerikan [[siirtomaa|siirtomaita]]. 1950-luvulle tultaessa ekskommunikaatiota annettiin protestanttisessa maailmassa enää vain joissain papiston harhaoppitapauksissa [[episkopaalinen kirkko|episkopaalisessa]] ja [[Presbyteerikirkko|presbyteerisessä]] kirkossa, joissa 1900-luvulla oli huomiota herättäneitä harhaoppi-oikeudenkäyntejä. Pienet ja ankarat Pohjois-Amerikan protestanttiset kirkot ovat myös säilyttäneet ekskommunikaation kirkkokurin keskeisenä elementtinä.<ref name="gameo"/>