Ero sivun ”Luigi Pirandello” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Elämänvaiheita ja ajatuksia: "Il Risorgimento'' kursivoitu.
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
Rivi 41:
Poika jäi pienikokoiseksi ja heiveröiseksi. Hän oli ujo ja varhaiskypsä ja hänellä oli erinomainen muisti. Alusta alkaen hän tunsi itsensä sivustakatsojaksi. Isä Stefano ei halunnut panostaa poikansa koulutukseen ja tämä sai vaatimatonta kotiopetusta. Valtionkouluissa oli isän mielestä liikaa köyhien lapsia ja kirkon ylläpitämiä yksityiskouluja hän ei voinut ajatellakaan. Isä halusi pojastaan kirjanpitäjän yritykseensä, mutta poika inhosi matematiikkaa. Luigi punoi juonen päästäkseen lukemaan rakastamiaan latinaa ja kreikkaa. Hän kertoi isälleen saaneensa matematiikasta hylätyn arvosanan ja tarvitsevansa yksityistunteja. Isä myönsi rahat, mutta poika osti niillä kreikan ja latinan yksityistunteja. Kielten kokeet suoritettuaan hän pääsi klassiseen lyseoon ja petos paljastui. Raivostunut isä tuhosi kotona huonekaluja, mutta antoi pojalleen periksi. Pojan erinomainen koulumenestys oli isän ylpeydenaihe.<ref> Rantanen, L.: Sitruunoita Sisiliasta, 237–238, 2007</ref>
 
Pirandello oli jo lapsena kiinnostunut tarinoista ja legendoista ja kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä 12-vuotiaana. Perheen palvelijan Maria Stellan kansanomaiset tarinat ruokkivat Pirandellon mielikuvitusta. Niitä hän käytti lähteenä muun muassa novellissa ''Mizzarron korppi'' ja näytelmässään ''Vaihdokas'' <ref> Rantanen, L.: Sitruunoita Sisiliasta, 239, 2007</ref> Hän oli jo lapsena intohimoinen lukija ja luki erityisesti runoutta. Lapsuuden tapahtumat tekivät hänestä katolisen kirkon vastustajan. Pirandello haaveili lapsena merimiespuvusta ja kun viimein saihän sen oli lopulta sai, oli se olihänen unelmienunelmiensa täyttymys. Ollessaan se yllään kaupungilla, hän näki kerjäläispojan ja antoi pukunsa tälle. Alushoususillaan hän palasi kotiin, missä hän sai vanhemmiltaan moitteet. Kerjäläispojan äitikin saapui palauttamaan pukua. Pirandello tyrmistyi aikuisten tekopyhyydestä. Merimiespuku on viattomuuden symboli hänen näytelmässään ''Vestige gli ignudi, Vaatettaa ne, jotka ovat alasti''. Pian Luigi osti äidiltään saamillaan rahoilla arpoja ja antoi ne köyhille. Kerjäläispoika voitti Luigin antamalla arvalla pyhimyksen patsaan, mutta pappi julisti Luigin voittajaksi. Luigi itki ja huusi, että ei halua patsasta, mutta se tuotiin juhlasaattueessa kotiin. Äiti ilmoitti, että he eivät patsasta huoli. Tapauksen jälkeen Luigi ei astunut kirkkoon enää koskaan. Hänen tuotannossaan papit esiintyvät aina negatiivisessa valossa. Pyhimyspatsaan tapaus on muokattuna hänen novellissaan ''Madonnina''. <ref> Rantanen, L.: Sitruunoita Sisiliasta, 239, 2007</ref>
 
Vuonna 1880 perhe muutti [[Palermo]]on, missä Pirandello kävi koulunsa loppuun. Siellä Pirandello rakastui serkkuunsa, mutta suhteesta ei kuitenkaan tullut mitään. 1884 hän kirjautui Palermon yliopistoon. Isä vaati poikansa opiskelevan lakitiedettä, mutta poika suoritti kirjallisuustieteen kursseja ja vähitellen lakiopinnot jäivät kokonaan pois. Seuraavana vuonna hän muutti Roomaan opiskellakseen [[filologia]]a. Pirandello opiskeli Roomassa kaksi vuotta, kunnes riitaantui opettajansa kanssa. Vuonna 1886 hän siirtyi [[Bonn]]in yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. On sanottu, että ilman kahta Saksassa vietettyä vuotta Pirandellosta ei olisi koskaan tullut kirjailijaa. Opiskelu Saksassa tutustutti hänet saksalaiseen filosofiaan ja hänen silmänsä avautuivat sisilialaisen kulttuurin ongelmille. Väitöskirjansa, joka käsitteli Agrigenton murretta hän julkaisi vuonna 1891. Hän ensimmäinen runoteoksensa ''Mai Gioconda'' ilmestyi vuonna 1889. <ref> Rantanen, L.: Sitruunoita Sisiliasta, 243, 2007</ref>